Tulen tästä talvesta muistamaan lähinnä kylmyyden. Kolmet lapaset päällekkäin, Lapin-pipon, ikkunalaudalle nostetut verhonhelmat, kenkien kirskunnan katusoraa ja piinkovaa pakkasta vasten. Luentosaleissakaan ei tule lämmin, ilma vain ummehtuu mutta pysyy viileänä. Kotona paljas jalkapohja jäätyy kiinni laminaattiin. Huonekasvit kuolevat vetoon yksi kerrallaan.
Olen viime aikoina menestynyt mainittavasti vain lintsaamisessa. Kieliähän oppii, vaikkei kävis tunneillakaan, vai hä? Menin perseilemään tiedekuntatenttiinkin kivirekisilmillä, mielessä vain seuraavaan junaan loikkaaminen. Kivasti kirjoitin vielä vitsinkin paskan skeptisisten paradoksien esseen loppuun: Siispä koska en tiedä, en tiedä. Hylsy on hylsy on hylsy. Silmäilty junakin oli yli tunnin myöhässä, paikku pelasti. Radanvarsikirkolla kissa oli pehmeä, äidin punajuuripihvit makoisia ja yöt syviä. Mitä nyt unessa yhden suden tapoin hyyskännurkalle. Papan puukolla, korvasta korvaan. En kans joo tiiä.
Junakaaoksen soisi hellittävän loppuviikosta. Tahtoisin kovasti olla ajoissa eräässä kesätyöhaastattelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti