Ei tuu merkkijää.
Tämän päivän saavutukset voi laskea yhden käden sormilla. Siivottua sain, ja luettua aamun lehden. Blogejakin olen kiitettävällä ahkeruudella lukenut. Ja muutama sata sivua kirjaa, jonka kieli on niin tuttua, että ihan vesitellä alkaa. Tenttikirja hööki koko päivän matolla, kunnes tajusin työntää sen sängyn alle.
Eilinen olikin jotain toista. Matkustelin junalla (peruttu, myöhässä), puhuin höpöjä työhaastattelussa, sain tajunnan sumuisiksi iskevät päänsäryn ja pahoinvoinnin, tormasin liukkaalle suojatielle ja lensin perseelleni parkkihallissa. Yliopistolla jaksoin vain unohtua tuijottamaan ruokaani pahoinvoinnin jatkuessa. Kotimatkalla hoipuin lainastoon hakemaan seuraavaa merkkiteosta työn alle, ja kotona pesiydyin peiton alle. Olo jatkui aamuun - luulen, ettei edes tulipalo olisi saanut unia katkolle. Huomenna tosin täytyy herätä jo ennen sianpieremää, sillä äiti tulee kylään. Luvassa on teatteria ja ainakin yksi kahvilassa nautittu leivos.
Hyvä puoli rokulissa lienee se, ettei tule oltua kaupoilla höyli. Tosin tuon laskupinon korkeus vaatisi useamman viikon kotiarestia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti