Kevät on täällä. Ostin jo yhdet kesäkengät, tarvitsen vielä toiset. Työ, mikä ihana tekosyy.
Kesätyöt alkavat ensi viikolla. En koe olevani erityisen valmis ammattilainen, mutta kyllä se siitä. Pitää vain muotoilla suuta soukeammalle - ja jättää ylioppilas Larvanto -vitsit vähemmälle.
Minulla on pysyvä ajokortti. Helposti irtosi. Radalla perseilin kitkaympyrän täydeltä, kun käskettiin. Päässä soi kolmisen tuntia kappale Little Spanish Flea. Teoriatunneilla selvisi, että eräs jäbä oli ajanut välivaiheessa 47 000 kilometriä. Meitsille riittänee vähempikin esimerkiksi loppuelämäksi.
Laitoin äsken menemään ensimmäisen sähköpostin ensi syksyn seminaariin liittyen. Mieli on vielä virkeä. Paniikki vyörynee päälle viimeistään elokuussa, kun seminaarivihkoni sivut pysyvät itsepäisen tyhjinä. Kuin pedagogisten hakulomake. Voi jumalauta mä sanon! Ylihuomiseen mennessä pitäisi keksiä ja valehdella, miksi opettajanura kiinnostaa. Saatan kiskaista skumppakännit, että saan paperit palautettua. Seura on tervetullutta.
Ennen lomakkeeseen tarttumista ajattelin käydä katselemassa työhametta ja katsoa pari luonto-ohjelmajaksoa. Jännään aina viimeiseen asti, tökkääkö piikkisika Attenboroughia silmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti