Rakastan töitä vapaapäivinä. Olen viimeiset kahdeksan tuntia vääntänyt ensin englannin- ja sitten saksankielistä tekstiä. Kadun syvästi koskaan opiskelleeni jälkimmäistä ja vielä enemmän koskaan väittäneeni, että osaisin sitä jotenkin. En osaa. Joudun kääntämään kaiken sana sanalta ystävänäni kellarinhajuinen Grosswörterbuch, jonka ensimmäinen painos on vuodelta 1925. Sopivasti erästä sanaa taas etsiessäni kirja avautui saatanan kohdalta. Kiitti.
Vaikka vihaan hellettä, on tänään aavistuksen vituttanut olla sisällä. Varsinkin, kun olisin tältä ilolta välttynyt tekemällä nämäkin hommat esimerkiksi huhtikuussa. Pitäisi ensi lauantain tenttiinkin lukea, ja jotenkin valmistautua huomiseen pedagogisten soveltuvuushaastatteluun. Eilenhän ei mitään kerennyt, kun piti kirjoitella pohdintapaperia loppuun ja sitten laukata kylille Museoiden yöhön. Korkattiin Vapriikin terassi, TR1 ja Werstas. Todistin tosin kykeneväni pitämään lompakon taskussa - ostin vain kaksi postikorttia, vaikka tarjouksia oli vaikka ja mitä.
Käynti lähikaupassa ei tyynnyttänyt päätä, vaikka pääskyt kirkuivat ja nurmikoilla makoili autuaan näköisiä koiria. Lääkitsen vetämätöntä ja turhaa oloani villivadelmavedellä. (Ei toimi, ei.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti