Et puis seulement quand c'est fini, alors on danse

Tästä päivästä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että kylläpä nousee verenpaine junia vapaapäivänäkin kiroillessa. Työpäivänä kiinnostaa vähemmän olla siellä sorvin äärellä ajallaan - varsinkin kun myöhästymisselityksenä pelkkä "veeär" on jo lunastanut uskottavuutensa - mutta että omallakin ajalla pitää noitua! Jotain ryhtiä nyt tähänkin hommaan, toivoo Raskaan sarjan käyttäjä. Vapaatani ilostutti myös rankkasade, joka ehti kastelemaan allekirjoittaneen päästä varpaisiin Riihimäen asemalla katoksen suojasta huolimatta. Lisäksi kuuntelin paikallani lapsivaunussa kolmen vauvan raivoitkusinfoniaa koko matkan ajan Tampereelle. Kyllä nauratti.

Tätäkin enemmän on kyllä ilahduttanut alesta (kiitosjeesus!) ostamani Studio Julmahuvi -kokoelma. Kreikan meri, meri Kreikan. Piti katsoa kaikki kahdeksan jaksoa, ennen kuin eilisen työpäivän aiheuttama yliaktiivisuus huuhtoutui pois. Toimii! Huomasin, että tämän vapaan jälkeen olenkin töissä kahdeksan päivän putken. Olin jo menossa nillittämään, etten jaksa siis millään niinku sellasta tehdä ja että voisko vuoroja vielä vaihtaa, etsää viitsisitsää, mutta sitten kuulin viisaammaltani, että tällaisestahan saa ylityölisiä. Saa nähdä, saanko niitä ilman perään itkemistä. Yleensä on kuulemma ollut tapana jättää tämänkaltaiset turhuudet maksamatta ja ilmeisesti luotettu työntekijöiden tietämättömyyteen. Loistavaa. Huomenna otan vielä suunnan kohti Helsinkiä pitämään kivaa, sitten saa tulla hommia ovista ja ikkunoista. Ja sitä rahaakin, pliis.



Nyt otan silittelen vähän kissaa Nedgångslåtenin (...) tahdissa ja imaisen siideriä. Loistavaa.