En jaksaisi sietää tätä hellettä enää ainoatakaan päivää. Väsyttää ja vituttaa. Kadullakin tekee mieli repäistä rätit yltä ja painella lähimmän marketin maanalaiseen jättikylmiöön, jollaisessa vietin salaa viime kesän kuumimmat tunnit halaillen tarjouksessa olleita kolmen litran jäätelöpakkauksia. Missä on tilaamani lumimyrsky? KYSYN VAAN. Kaiken lisäksi aurinkoinen sää saa työpaikkani kiiretason nousemaan kafkamaisiin korkeuksiin. Aikaa syömiseen ja juomiseen ei ole, mikä tekee mistä tahansa hommasta selviämisestä mielenkiintoista. Ehkä huomenna ehdin syömään lounaan (nuudeleita ja maapähkinöitä) ennen neljää.
Kissanhoitojakso kakkonen pärähti käyntiin lauantaina. Muistoja on matkalta kertynyt jo rannettani ympäröivien hampaanjälkien verran. Tämä herra on kärty - seurasta, silityksen suunnasta, ruoasta, hiekkalaatikon siisteydestä, parvekkeen oven ja sälekaihtimien asennosta sekä nukkumaanmenoajoista. Tämä tarkoittaa, että isäntäväen sopisi olla kotona kaksneljäseittemän, silittäminen käy vain sydäntä kohti, kupista tulee löytyä Kitekattia (Hurmurin herkut -lajitelma), kopasta ei pissaa eikä kakkaakaan, partsille pitäis aina olla äksess, ulos sopisi nähdä kaulaa taivuttamatta ja nukkumaan täytyy tulla ajallaan - eli silloin kun karvanaamaa alkaa haukotuttaa. Tälläkin hetkellä makkarista kuuluu vaativa marina. Onneksi olen vain kerran saanut siivota saunanlauteiden alta löytyneitä protestipökäleitä. Tähän mennessä. Tietysti tämä hurmuri saa anteeksi yhdellä vihreiden silmiensä katseella, ja viimeistään, kun valojen sammuttua hapuilee kainaloon.
Väsyttää ja vituttaa taisi muuten niitäkin apinoita, jotka katsoivat oikeudekseen pahoinpidellä jalankulkijoita. Tällaista perseilyä ei vain oikein osaa laittaa helteen piikkiin. Neuvoksi: jos vihanhallinta tuntuu haasteelliselta, kannattaa jäädä kotiin katsomaan peiliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti