En vain saa tarpeekseni herneistä, yhdeksänkymmentä vuotta vanhoista saksalaisista elokuvista, työmatkani sorsanpoikasista, kissankehräyksestä, pyöräilystä helteestä halkeavan kaupungin halki, uusista korollisista avokkaistani, lapsista jotka pelätessään käyttävät sanoja kuten "mörkyli", vuosisatoja vanhojen kiviseinien rakosissa pesivistä västäräkeistä ja pääskysistä, vadelmalimonadista ja kalpeista aamuista hiljalleen heräilevillä junalaitureilla. Laukussani on aina hyvää luettavaa.

Tajusin eilen, että kesätöistä on ohi jo puolet. Kakkaa tuulettimessa on vielä kovasti edessä, muttei se mitään. Rusinathan ovat niin makeita.