Hoh-hoh-hoijjaa. Vapaata on enemmän kuin lekuri määrää, mikä on hyvä. Muutoin kärsisi se osa aivoistani, jossa on vielä jotain mielenterveyttä jäljellä, sillä työpäivistä ei noin vain näköjään toivutakaan. Tosin lompsaan vilkaistessa kiristyy sisin solmulle joka tapauksessa - rahaahan ei tule, jos ei ole tuntejakaan, vai miten se nyt meni. Viime vuoronkin venytin yhdeksäntuntiseksi, kun pyysivät. Tuloksena oli viiltohaavan tuntu kurkussa, mutta kuulunee asiaan. Kolmella tunnilla aamuista kurinpitohuutoa alakoululaisille on hintansa. Viesti vanhemmille: kasvattakaa kersojanne. Viesti opettajille: tehkää duuninne. Kumpikaan ei a) ole mun hommiani, b) kiinnosta.
Herättääkseni kateutta kaikissa teissä kolmessa lukijassani, kerron kuinka rahaa säästyy. Pohdittuani asiaa sekä logiikan että empirian pohjalta olen päätynyt siihen, että universumi antaa ja ottaa. Esimerkkinä käy hyvin eilinen päivä.
Aloitin tuhlaamisen heti aamusta. Muovirahaa paloi paitsi kosmetiikkaan, myös terveelliseen lounaaseen keskustan kasvispaikassa. Kahvihampaan vihoitellessa en tyytynyt euron arvoiseen kupilliseen kuumaa, vaan huomasin kävelleeni takaisin pöytään miltei puolilitraisen latten ja valtavan, suklaakastikkeessa kelluvan kookosmokkapalan kanssa. Koska minulla on muutoinkin ongelmia elämänhallinnan kanssa, luin kahvilan kaikki vanhat Aamulehdet. Ostettuani junalipun päätin vielä käväistä itukaupassa ennen lähtöä. Sen sijaan poikkesinkin sukkahousuostoksilla vaateliikkeessä, jonka alerekin kävin tottumuksesta lävitse. Siellä roikkui se antopuoli: kymmenellä eurolla sain tuiki tarpeellisen kynähameen, siistit housut ja törkeän hienon juhlamekon. Kuluttajan logiikalla säästin yli sata euroa. Kiitokset tähtipölylle!
Aion koetella onnenkantamoistani vielä tänään kahdella kirpparilla. Mitäpä sitä nyt jotain vuokranmaksua murehtimaan, lal-lal-laa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti