Juhannuksena oli aika lailla kivaa. Peltojen päällä sykki musiikinpörinä eikä le grill päässyt juuri jäähtymään. Menin tosin sammumaan sohvalle jäätyäni siihen hetkeksi lämmittelemään, muttei se mitään. Aamulla heräilin hiljaa, katselin lattian valoläikissä nukkuvia. Keittiöön saakka kuului, kuinka joku soitti pihalla kitaraa. Hyttyset olivat syöneet sääret veriläiskäreille.
Kissanhoitojakso ykkönen alkoi alkuviikosta. Toinen residenssin hoidettavista on herttainen, kokomusta töpökkä, joka jo siristelee keltaisia silmiään ja kehräilee eteismatolla, kun vasta kierrän avainta ulko-oven lukossa. Toinen, vanhempi, onkin jo haastavampi tapaus. Arvaamaton, ja säännöllisellä lääkityksellä. Ensimmäisen kerran vähän kylmäsi ottaa kyseinen ilves niskalenkkiin ja työntää ruiskua ääntä kohti, mutta kyllä se sitten siitä. Kaipaa sekin välillä syliä - varovaisella kissittelyllä olen saanut sen jo monesti sohvalle kainalooni. Kohta ollaan jo kavereita. Ainakin sitten, kun varsinainen tutkintoni Mississippin korvantausrahnutusyliopistosta saapuu. Vaihtaisin tällaiseen duuniin anytime. Kakkaa se vain on, kuten kaikki.
Ylihuomenna kutsuu taas sorvi, eikä yhtään huvittais. Just ja just kun jaksan pyörittää uusia perunoita rasvassa ja sipulissa ja katsoa mykkäelokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti