Joulunajan tärkein aktiviteetti, syöminki, alkaa olla ohitse. Onneksi, sillä vatsaröllykkäni ovat päässeet huolestuttavasti lisääntymään. Ja nimenomaan lisääntymään - entisen lauman tilalla on nyt suurpopulaatio. On tuolla P:n jääkaapissa vielä rääppiäisiä, mutta perunalaatikko, savutofu, sienikastike ja kaverit ovat jo löytäneet tiensä päähän. Keittiönpöydältä tosin löytyy vielä ainakin pari kiloa karkkia. Kiva. Tammikuun puolella alkaa ryhtiliike, tai siis tän konvehdin jälkeen. Tai tän.
Viime päivinä en ole juuri muuta tehnyt kuin maannut perseelläni ja antanut olla. Lomani alkoi oikeastaan jo melkein kaksi viikkoa sitten, joten aikaa on ollut. No ihan ujosti olen tenttikirjaa availlut, myönnetään. Mutta muutoin! Rötväystä, sarjojen tölläystä, ruoanlaittoa, kissanrahnutusta, kekkereitä. On tullut tarpeeseen. Jouluaattokin oli mukava, availtiin paketit vanhemmillani veljen perheen kanssa ja siliteltiin kissaa. Lahjojakin oli hyvästi ja lämmittävästi - seinäkalenteria, tehtäväkirjaa, kahvimukia, kangaskassia, kirjakaupan lahjakorttia. Joulupäivän parantelin vielä perinteistä pyhälentsuani ja makoilin mahani vieressä. Tapaninpäivänä lähtikin sitten taas sokka irti. Syytän kavereita, joita en ollut nähnyt VUOSIIN. Onneksi tuli laitettua viestiä, oli kivaa!
Alennusmyynneistäkin tarttui tänään töhkää mukaan. Kyldyrellinä personellina ostin tietysti niin Bergmania, Almodóvaria kuin Coeniakin, ja täydensin vaatehuonettani ajattomalla neuleella. Huomenna suuntaan parille kirpparille kangaslöytöjen toivossa. En pistä vastaan, jos muutakin löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti