Jep, nyt naurattaa. En kumma kyllä muista eilistä sinettilausetta, mutta voin kertoa, että kivaa oli. Tosin tänäaamuna tuntui silmissä toissaöinen työvuoro ja vastikään koisitut, onnelliset neljä tuntia kipuna kiivaana. Laajentavan harjoittelun tutustumistapaaminen sujui (kroonistuvaa) pahoinvointia piilotellen, samoin sitä seurannut seminaari, jossa melkein sain puhuttua asiaakin. Selvisin. Olen elossa! Elossa! Lisäksi sain viimein haettua bussikortin. Nyp pääsee lämpöses töihi, et ov varaa maksaa nyssekortti. Kivasti pääsee pikkujouluihinki.
Eilen oli ennen jännäkänniä muutenkin jännää. Olin nimittäin ihkaekaa kertaa kuuntelemassa sinfoniaorkesteria. Kapellimestarin työskentelyä oli oikeasti mielenkiintoista seurata. Tunnelmaa pilasi aavistuksen verran takanamme istunut tyyppi, joka katsoi asiakseen kaivaa hitaasti ja huolella Strepsils-pastillia pakkauksestaan eräänkin osion hiljaisimmassa kohdassa. Tunnelmaa sen sijaan nostivat vakavailmeiset takarivin pukujäbät (lautaset, triangeli, tamburiini) sekä kontrabassonsa kanssa farssannut Leslie Nielsenin näköinen (?) mies.
Kaikenlaista jännyyttä on tulollaan. Yhteen liittyen tarkistin juuri, onko passini vielä voimassa. Hihihii!
1 kommentti:
Olisiko eiliselle lyönyt sinettinsä se, kun neiti S. tarjoutui ostamaan sulle lisää olutta? Siinä sitten tarjottiin kierroksia suuntaan jos toiseen.
Lähetä kommentti