Nyt maistuis tupakka tai pari. Pätkittäisen painajaisyön (muun kivan ohessa hukuin uima-altaaseen nyrkkeilysäkissä) perään heräsin vatsa kipeänä vapaapäivän aamuun ankeaan. Eilen pyyhkäisin nimittäin M:n leikkuulaudan epähuomiossa roskiksen pesuun tarkoitetulla tiskiharjalla, mistä vaivaiset mahahapponi ottivat ilmeisen nokkiinsa. (Kuskus-salaatti ja HP6 maistuivat silti.) Taivaanlinnun vapaan päiväni käytin tehokkaasti siivoten tätä läävääni, jota vuokra-asunnoksikin joku kutsuu. Raivasin roinaa kaksi tuntia, ennen kuin pystyin ottamaan imurin esiin. Kiva. Nyt on kaikki paremmin - huonekasvit kosteina, paperit järjestyksessä ja seminaarikirjallisuus yhtenä valtavana kasana pöydällä. Äsken lähtenyt seuralaiseni jätti jälkeensä kaksi kautta Pasilaa ja suomenkielisen Kuoleman varjelukset. Eteismatolle tupsahtanut sähkölaskukin osoittautui tasauslaskuksi. Viimeksi mainitut lämmittävät ehdottomasti enemmän kuin hetkisen siistinä pysyvä kämppä.
Jännä muuten, että mieleen jää usein se hetki, jona illan meno ja seurakset ovat sinetöidyt. Mietin tätä jännästi torstaina, maatessani jännässä tappokrapulassa kotona ja missatessani mm. yleispedaa ja seminaaritapaamista. Tällä kertaa lause kuului: Ja tiiäks mitä? Edittiryhmä tapaa viideltä Telakalla! Jännästi ei ole tehnyt mieli viinaa tässä. Phil Collins -darra ei ollut torstaihin verrattuna Mitään, I tells you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti