Balalalalaa

Asuntoni on jälleen pakastelokeron lämpöinen, joten jokatalvinen hillitön palelemiseni jatkuu. Pysynpähän toisaalta hereillä duunihommajuttujen vuorta hoidellessani. Peiton alta nouseminen on tosin tuntunut aamu aamulta yhä raastavammalta. Ulkona on kylmää, pimeää ja märkää, ja tuuli on varmaan jo hionut pihalle unohtamastani pyörästä maalin irti. Ja kuka idiootti käski ottaa kahdeksan tunteja pidettäväksi, kysyn vaan?

Perusharjoittelu alkaa piakkoin olla lakkarissa - huominen rykäisyni on toiseksi viimeinen syyspuolen oppituntini. Nopeasti menivät, täytyy sanoa. Kiva olisi tosin saada jotain konkreettista klousuuria kaikesta tästä painamisesta. Yhtään opintopistettä ei nimittäin ole herunut mistään suunnasta, vaikka tuntuu, että jokainen hereilläolon hetki on ollut jonkin sortin suorittamista. Eppaa! Opettelen kärsivällisyyttä, tulee tarpeeseen.

Odotan jo joululomaa. Tavoilleni epäuskollisena olen hankkinut osan pakollisista sukulaislapsilahjoista hyvissä ajoin etukäteen, joten joulukuun lähestyminen ei ole tänä vuonna kasvattanut juuri minkäänlaista munaa otsaan. (Huimat veronpalautukseni olen ajatellut käyttää johonkin aivan muuhun, kiitos vaan M syntisistä ehdotuksista...) Joulunaikaan en aio muuta kuin lueskella tenttiin, käydä pikkiriikkisen töissä ja järjestellä seminaaria johonkin kuosiin. Riittääpä siinäkin. Aion myös tavoilleni uskollisena maata ja syödä toisten puunaamissa nurkissa ja ruokapöydissä. Mahtavaa. Jyyle, joudu jo.