Viikonloppu oli ihan makoisa, vaikka piti jossain töissäkin lusia. Siellä oli viileää ja hiljaista. Pelkäsin, etten pitkän tauon jälkeen enää pärjää hommassa, mutta autopilotti napsahti päälle kivuttomasti. Juttelimme työkaverin kanssa pikashakista sekä Mooseksen 2. kirjasta ja söimme ihan vaan pari kahvikeksiä. Pääsin puhumaan venäjää ensimmäistä kertaa luokkahuoneen ulkopuolella, mikä oli melko päräyttävää. Välimatka junalle tuntui yhtä pitkältä kuin ennenkin. Järvessä pyllisteli nuoruuttaan harmaa laulujoutsen, joka jäätyy pian kiinni jaloistaan.
Viime viikko oli kyllä perseydessään kunniamaininnan arvoinen. Eritoten torstai säväytti aikataulullaan, jonka mukaisesti olin unterwegs 8.15-18.30. Sen perään lausuttiinkin ilmoille terveellisiä lauseita, kuten: "Nyt siis kaljalle", "Pelataan hei ja vielä yhet", "Tuli tässä mieleen, että mun luonahan on kossupullo", "Minne katosi päääääääivääääät" ja "Laita pois niin tuota annetaan Mikko pääsee joo". Perjantain aamuluento jäi luontevasti väliin, mutta runnoin itseni iltapäivällä hoodeille vissypullon korkkia sihauttelemaan. Tapu tapu.
Nyt käväisen vielä silittämässä erästä kissaa, ennen kuin sulaudun junanpenkkiin ja keskityn repimään tukkaani. Tämä viikko ei näytä yhtään edellistä paremmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti