Tänään oli ensimmäinen liukas aamu. Ja oikein pimeä. Sorsalammen jää kantaa jo kolme koirasta vierekkäin. Pyöränavain katkeaa lukkoon lähipäivinä.
Kalenterinsivulle tämän viikon otsikoksi kirjoittamani rivi "ns." paskaviikko on ainakin tähän mennessä toteuttanut itseään. Eilen sörssäisin aamutuimaan ainedidaktiikan tentin ja päälle vielä harkkatunninkin. Olen nyt kokenut sen monta, monta kertaa opettajalle uran aikana tulevan hetken, kun päänsisus nyrjähtää kesken lauseen kanavien väliin. Mukavaa se valkoinen kohina. (Odottelen ruskeaa nuottia.)
Väsyttää tää häsläys. Ei auta kahvi. Viikonloppuna oli ihanaa vain katsella levy levyn perään viihdettä poikkiksen kainalosta ja nautiskella (tarjotusta!) ravinteliruoasta. Nyt onkin asteen vaikeampaa palella yksin vetoisassa kämpässä, pyykätä pussia pienemmäksi, syödä illalliseksi ei näin -ruokaa (sipulia, makaronia, soijarouhetta, yrttisuolaa) ja vääntää loppumattomia pedahommia vasemmalla silmällä. Seminaari uinuu koskemattomana. Uinukoot. En jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti