Bizii

Tää tekemisen meininki on jotain kosmista. Jos kalenterista jokin neitseellinen kohta löytyykin, täyttyy se varmemmin kuin kuoripojan paksusuoli kirkkoleirillä. Laskin eräänkin päivän työtuntien määräksi 14. Tartteisin jo pikkuhiljaa oikeasti sen kauan kaivatun hausfraun, että elämästä tulis jotakin. Tällä hetkellä mulla ei ole aikaa nukkua, liikkua, siivota, pyykätä, tiskata eikä lukea Hesariani, josta sentään maksan aika tavalla. Sivuaineopintojen vähittäinenkin suorittaminen on tähän mennessä jäänyt hartaan toiveen tasolle. Saakeli. Onneksi perjantaina pitämäni tunti meni loistavasti ja toimii siten hyvänä motivaatiomoottorina.

Jonkinsorttista syntiä olen sentään kerennyt harrastamaan. Bussi vei nimittäin viikolla Ikeaan tuomaroimaan ystävän tulevaa sohvaa. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta tehän tiedätte, miten se todellisuudessa menee. Yksi ostos oli sentään järkevä (sammutuspeite), muut eivät niinkään (mm. kuppikakkupursottimia). Morkkis tuli heti kassan jälkeen. Tähän kun lisää sen, että ostin aiemmin viikolla Werstaalta jumalattoman hintaisen näyttelyjulkaisun, hehkuu onni sydämessä. Onneksi on kuivakaapissa jotain kuivaa sontaa, mitä syödä.



Pakollisilla luennoilla ajatukset joskus joukkoharhailevat.