Käväisin Helsingissä kismailemassa vähän tota Sammallahden Penttiä. Ai että. Kaapelitehtaan näyttely oli täyteläinen ja jälkimaultaan pitkä. Kuten retrospektiiviltä odottaa sopii, oli kuvapaljous päällevyöryvä. Loppupuolella kierrosta pään sisällä hengästytti jo pahasti, varsinkin kun jokaista vedosta olisi voinut jäädä katselemaan tuntikausiksi. Käykää ja mykistykää.
Pentti Sammallahti: Solovki, Vienan meri, Venäjä 1992. Valokuvataiteenmuseo.fi
Tää keittäis nyv vähän valeriaanateetä ja selailis eteisen lattialle kuolleita Hesareita. Jotain luntakin tuolla runollisesti ikkunan takana leijailee ja kynttilänliekki yöpöydällä lepattelee. Kivasti julkisivuremontin työmaavalot ikkunaan irvistää ja unensaantiani edistää. Eiku..!
3 kommenttia:
Unettomuus iltaisin on taas alkanut.
Seminaari.
Kurssit.
Raha.
Tuntuu ettei aika riitä millään.
Nuo nyt ainakin pyörivät päällimmäisenä mielessä. Huh.
Sulkeissa olevat selvennykset aiheuttivat järkyttävän kikatuskohtauksen. Ja olen pian myöhässä lounaalta sun takia! :)
Ostamani tee ei auttanut ensin ollenkaan, mutta alkoi sitten potkia oikein kunnolla. Ei tosin jelppaa vakavaan ilta-ahdistukseen. Aion kokeilla riuskaa alkuiltaulkoilua, jos ei hommat ala sujua.
Tää on nyt tätä, no can do. Kyllä tää tällainen joskus loppuu.
Lähetä kommentti