Ystäväpiirissä on havaintojeni mukaan levinnyt kummallinen tauti - asioista puhuttaessa ei millään jaksa muistaa, minä päivänä mitäkin on tapahtunut. Itsehän olen kärsinyt tästä jännyydestä jo vuosikaudet, mutta tämä pedanscheisse samanlaisina toistuvine päivineen ei häiriötä ole ainakaan parantanut. (Tosin tämä viikko on ollut yleensäkin luentojen suhteen hauska. Alkuviikosta kateltiin Ketosta&Myllyrinnettä, metafysiikassa puhuttiin Palefacesta ja perjantaina kuunneltiin Avainta.) Kevään ainedida tentteineen onneksi jo takanapäin. Edessä onkin vielä kaikenlaista rautaista puristusta. Antaa tulla vaan. Päätin nimittäin, että todellakin valmistun ensi vuoden syksynä. Viimeistään. Kunnon gradun kanssa. Muuhun en tyydy.
Ensi viikolla alkavat kevään harjoittelutuntini. Sattui kiva luokka ja kivat aiheet, jess! Kunnon ohjausta on turha odottaa, mutta fiilistellen mennään.
Syntikin on aivan nurkan takana. Auskukiva on jo ensi viikolla! Jessys.
Jättäis tää lentsu nyt vaan rauhaan, olis tekemistä. Silitin just mystisesti rypistyneen menomekon, ja join samalla lasin valkkaria. Keittiöradiossa raikaa Plutonium 74. Meitsi lähtee bileisiin, oli kunto nyt mikä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti