Edinburgh on sanomattoman kaunis. Keskusta-alue on jakautunut vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Vanhan puolen iäkkäimmät rakennukset ovat 1500-luvulta, uuden puolen rationaaliseen asemakaavaan pykätyt taas 1700-luvulta. Hostellimme sijaitsi Haymarket Squarella, mistä oli kävelymatka keskusta-alueen houkutuksiin.
Kyldyyri & mitä näitä nyt on
Linnaa ei keskustassa kulkiessaan voi olla huomaamatta. Toimittajamme olivat paikalla perjantaina, mikä osoittautui oman pikaisen lauantaikäyntini (piti jotain viskiä käydä hakemassa) perusteella erittäin hyväksi ratkaisuksi. Arkipäivinä linnassa lienee enempi tilaa ja sopivan mittaisille puolen tunnin kierroksille mahtuu mukavasti. Kohdallemme sattuneen kierroksen piti iäkkäämpi skottiherra, jonka puheesta sain ankaralla keskittymisellä selvää. Suuri osa linnan tiloista on varattu sotagloorian esittelyyn, joten keskityin kuljeksinnassani muihin teemoihin. Skotlannin kruununkalleudet pähäyttivät, ja aikamerkkilaukaus One o’Clock Gun oli hauska. Puhumattakaan siis niistä maisemista.
Keskustassa kannattaa eksyä hautausmaille. Poikkesimme eräänä päivänä Pyhän Cuthbertin kirkon kylkeä pitkin hautuumaalle, jonka tunnelma oli tiheähkö.
Ostomalarian kourissa kärsivä saa hyvät kyydit keskustan pääkaduilla. Princes Street on hyvä alku, sillä sen varrelta löytyy niin krääsäkauppaa kuin viskishoppiakin ylikansallisia rätti- ja elämäntapakauppoja unohtamatta. Poikkikadut sekä samansuuntaiset Rose Street sekä George Street tarjoilevat myös silmäkarkkia. Näiltä näytti löytyvän myös hyvännäköistä kuppilaa. Erään tuliaisen kävin metsästämässä Saint James -nimisestä ostoskeskuksesta Leith Streetiltä, ja tarjontaa löytyi sieltäkin moneen lähtöön. Hauskoista tuhlailupaikoista on ehdottomasti mainittava Royal Milelta löytyvä Fudge Kitchen sekä useassa toimipisteessä kallista ja ihanaa paperitavaraa tarjoileva Paper Tiger. Eksoottista pikkukivaa sen sijaan sopii hakea Saint Johnin kirkon yhteydessä sijaitsevasta One World Shopista. Armastan kovasti sieltä ostamiani, reiluja intialaiskoruja.
Parhaillaan tässä mietin, että kuka helkkari mun pankkikorttia on käynyt tavaraa vastaan tarjoilemassa ja miksi. Ostin esim. baskerin, jolla on taikaa muuttaa kenet tahansa ällöttävästi kuvismaikan näköiseksi. No mutkun kolme kahen hinnalla!
Reissun second hand shop -kiertely jäi harmittavan lyhyeksi, mutta tulipahan jotain katseltua. Hinnat olivat yliopiston lähiotannalla arvioiden inhimilliset - lempparilähetystorini hinnat nimittäin huitelevat jossain aivan muissa korkeuksissa. Mikäli laukkutilaa olisi ollut enemmän käytettävissä, olisi mieli vetänyt enemmänkin lompakon vetoketjua pumppaamaan.
Edinburghissa ei ole katua, jolta ei jonkinlaista kirkontapaista löytyisi. Tarkoituksenani oli käydä ainakin yhdessä katedraalissa nuuskimassa paikallista rakennushistoriaa, mutta odotin ilmeisesti liikoja itsestäni ympäristössä, josta löytyy muutakin virikettä. Harmittaa vähän. Tosin sain sen verran osallistuttua sunnuntain jumalanpalvelukseen, että olin seinän takana vessassa.
Nirvanaa haarukalla:
Saint Mary's Streetiltä löytyy timantti nimeltä David Bann Restaurant. Laadukasta ja ihanaa kasvissafkaa, järjettömän hyvää olutta ja tasokas milieu - me likes. Suosittelen sydämestäni.
Hippimeininkiä kymmenennessä potenssissa löytyy Bristo Placelta. Vapaaehtoisvoimin toimiva The Forest Café ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Sopii sekä kahvitteluun että kovaan safkailuun. Miinusta varmaan ensimmäistä minuuttiaan duuniaan tehneiden tarjoilijoiden pihalla olosta - plussaa tulisesta falafel-wrapista, jumalaisesta latesta ja sisustuksesta.
Kuten lämpimien lautasten äärellä juttelimmekin, on välimeren keittiön raaka-aineita vaikea ruoanlaitossa pilata. Pohjoisen siltakadun Vittoria täytti vatsan siihen malliin, ettei mulla ole mitään lisättävää. Ovella kaksin kappalein vastassa olleet tarjoilijapojut antoivat ymmärtää. Sisilialainen munakoisopasta ymmärsi antaa.
Timangia löytyi myös Hanover Streetiltä. Henderson's-paikkaa kehutaan kaupungin tunnetuimmaksi vegepaikaksi, enkä ihmettele. Pikavauhtia pöytään toimitettu lounasburgeri suli suuhun. Oijjoi.
Lisää burgeritaivasta löysimme George Streetiltä. Gourmet Burger Kitchen lunasti odotukset kunnon mätöstä. Suosittelen ekstraksi avokadoa.
Lomareissun syömiseen kuuluu olennaisena osana paitsi raviteli-illastaminen, myös päivän aloittava brunssittelu ja illan päättävä väsykäpälöinti. Suosikiksi aamutuimaan nousi irlantilaista voikkoleipätaitoa Stafford Streetillä esittelevä O'Briens, jonka hummukselle tämä opettajatar antaa kybä plussan. Kyseisen ketjun paikkoja löytyy jopa Saudi-Arabiasta, mitä en ihmettele lain. Jos tällainen olisi Tampereella, en koskaan tekisi itse aamupalaa.
Juhliminen on kovaa hommaa. Jossain vaiheessa alkaa väsyttää ja vituttaa, ja silloin on parasta suunnata selviämään tiskille, jonka takaa tarjoillaan painikkeenpalaa. Edinburghissa saa ruokaa kovin harvasta paikasta yöaikaan. Meidät ohjeistettiin Drumsheugh Placelle hakemaan kuka fishiä, kuka chipsiä. La Campagnolaan tuli palattua viikonloppunakin, jolloin paikan suosio todella selvisi - paikalle nimittäin valui ihmisiä paitsi horjuen, myös ihan taksikyydilläkin.
Nirvanaa kupeissa ja laseissa:
Jos on aikaa yhteen kahvilakäyntiin ja haluaa samalla tehdä myös pyhiinvaellusmatkan, suosittelen The Elephant Housea George IV Bridge -kadulla. Latte maistui.
Reissulla tuli katsastettua pari paikallishenkistä pubia, Cloisters ja The Queens Arms. Mukavaa tunnelmaa ja hyvää olutta, mikäs sen mukavampaa. Kalliimmanpuoleista kurkunkostuketta sen sijaan voi hakea esimerkiksi George Streetiltä paikasta nimeltä The Living Room. Nimimerkillä Elämäni kallein drinksu & hyvää oli.
Arki ei nyt yhtään maistuis. Jännä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti