Priiiii!

Melko friikki toi sää tuolla. Aurinko kihistää vedet silmiin, ja jääpeite saa askeleen mummopituuteen. Kadulla tuulee niin, että avaimet lensivät taskusta Tullinkamarinaukiolla. Kevät ja minä, mikä pari.

Asioitten kanssa on nyt todella hoppu. Kiire olis tullut ilman sairaalajaksoakin, muttei se ainakaan tätä scheissea helpottanut. Kävin tänään juttelemassa tutkielmani tekoa ohjaavan proffan kanssa mahdollisuuksistani jatkaa seminaarissa. Onneksi kävin - saan ensimmäisenä versiona nimittäin ihan luvan kanssa palauttaa juuri niin paskan tekeleen kuin haluan, korjailla sitä ylimääräiset kaksi viikkoa toukokuuussa ja palauttaa lopullisen version vasta syksyllä. Saan kurssista suoritusmerkinnän tämän vuoden puolelle Kelaa varten ja arvosanan vasta kesän jälkeen. Täydellistä. Kun suljin laitoksen oven, olisin hymyillyt helpotuksesta, jos olisin jaksanut. Sen sijaan kiiruhdin kirjastoon, kauppaan ja apteekkiin. Ja katsomaan lohdutonta tilin saldoa. Onneksi kesätyöt alkavat jo toukokuussa...

Tällä hetkellä tulisi kirjoittaa pää räjähtäen ainedidaktiikan pelleilytutkimusta, mutta näinpä sitä vain lisäilen risteilykuvia (voi luaaja...) naamakirjaan, haen vuokra-asuntoa, soittelen äiteelle, syön aprikooseja, selaan Hesaria, katselen kuivuvaa pyykkiä ja maksamattomia laskuja sekä mietin paitsi laajentavan harjoittelun työpajan draamaosuuden käsikirjoitusta, myös sitä mihin helvettiin noin puoli kiloa paskanmakuisia kalkkitabletteja on voinut kadota. Tässä olen hyvä. On kato koko yö ja huominen päiväkin aikaa kirjoittaa, kun huomenna on luvassa vain joululahjalipuilla katsastettava Black Swan. Minä juon nyt kahvia. Onhan mulla jo kansilehti.