10. maaliskuuta 2011

"Noin terveennäköinen nuori nainen",

kommentoi apteekkijonon vanhus aavistuksen väsynyttä ulkonäköäni eilettäin. Ei ihan nappiin. Vietin nimittäin arvokkaita elämäni tunteja taas sairaalassa. Siitä olikin jo hyvin aikaa, kun veri viimeksi kuraantui. Kanyyli sattui kädessä ihan yhtä paljon. Ruoka oli yhtä pahaa kuin ennenkin. Telkkarissa asennettiin kokolattiamattoa ja vietettiin satuhäitä. Makasin ja mietin kaikkia tekemättömiä töitä. Yöksi sain opiaatteja. En miettinyt enää.

Jatkohoidossa on näkyvissä vain huonoja vaihtoehtoja. Ei mitään uutta auringon alla, sillä näin on ollut jo vuosia - mutten silti olisi kaivannut nyt vielä tätäkin stressinpaskaa tähän väliin. Keskityn murehtimaan myöhemmin, sillä käytän tämän sairaslomani johonkin muuhun. Mihin tahansa muuhun. Taidan syödä jäätelöä.

Päivähuoneessa kuulin sivukorvalla osastolaisten tarinoita. Kuka oli mennyt selkäkipujen vuoksi lääkäriin, kuka pitkittyneen kuumetaudin. Monella oli todettu aggressiivinen syöpä. Huonetoverin murheita kuunnellessa kutistuivat ne omat huolet pikkiriikkisiksi. Akuutti leukemia näytti tuhovoimaansa. Sisuuntuneista kirosanoista ei ollut tulla loppua, kun voimat eivät riittäneet edes myssyn laittamiseen kaljuutuneeseen päähän. "Saatanan saatana", sanoi nainen. "Hyvin puhuttu", vastasin omalta puoleltani sermiä. Naisen kaulalla kimalsi pieni risti. Hän menee maanantaina naimisiin.

4 kommenttia:

Suketus kirjoitti...

Olitko 10A:lla? Muistaakseni mukava osasto. Noin työntekijän näkökulmasta.

Kiva että voit jo paremmin <3

jeepau kirjoitti...

Sielläpä siellä. Hoitsut oli kivoja potenssiin kolmekymmentä.

Lääkäri meinas ekaks soo-sotella, että piti sitten huonon veren kanssa matkalle lähteä, hö! Mut sitten kerroin, missä me käytiin. Silmät alko säihkyä: "Kai te kävitte siellä harrypotterlinnassa?!"

Kyä tää tästä.

Sanna kirjoitti...

Mun silmäkulmiin ilmestyi kyyneleet, mutta hyvä, että voit jo paremmin. Koulujuttuja ei kannata stressata nyt, ne on murheista pienimpiä eikä mikään seminaarityö tai harkkatunti ole tärkeämpi kuin Jenni. Tärkeintä on, että tulet kuntoon.

jeepau kirjoitti...

Kalenteri tuli heitettyä helvettiin hetkeksi, mikä teki erittäin hyvää. Nyt jaksaa jo. Kiitos myötätunnosta <3