Kaksi päivää vapaata. KAKSI PÄIVÄÄ VAPAATA, mä sanon. Maistuu tämä työputken päälle. Tosin tenttiin täytyy lukea puolitoista kirjaa sen aikana, MUTTEI SE MITÄÄN.
TAI SIIS. Tekisi mieleni heittää niteet seinään ja nukkua sen päälle toukokuun kolmannelle viikolle saakka. Opettamani luokka on ihana, täynnä toinen toistaan sydäntäsärkevämpiä persoonia, mutta voejeesus kuinka takki on tyhjä lyhyiden viisituntistenkin päivien päälle. Todella tuntee tehneensä töitä. Toisaalta - juuri kun tuntee sitä karmeinta elämänväsymystä, ääni on sen korottamisesta ja uhkaavana pitämisestä kurikäheä, mitään hyödyllistä ei ole saanut koko päivänä aikaan, naama on osittain edellisen johdosta täynnä glitteriä, rampaan vasempaan polveen sattuu tuntikausien tauoton seisominen ja muistaa unohtaneensa kolmen minuutin päästä alkavan tunnin avainvalmistelut, tulee viereen se söötein oppilas, koskee käsivarteen ja kompastelevalla kielellään kysyy, että osaavathan linnut lentää sateessa täältä kauas Pohjois-Afrikkaan. Että kyllä tätä jaksaa. Ainakin tämän verran, tässä vaiheessa.
Kahden päivän lev... lukemisen perään onkin vielä yksi sijaispäivä, teatteria Helsingissä, aamuinen luento Tampereella ja sen perään se tentti. Viikonloppuna en aio kuin nukkua. Ja ensi viikolla lukea seuraaviin tentteihin. Ja seuraaviin. Ja seuraaviin. Gradu suree, huokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti