Onni näyttää asuvan paitsi rei'itetyissä korvissa, myös uusissa leluissa. Sain isältäni tarpeettomana maanneen pokkarin, jonka kuvaustilojen rukkailusta olen repinyt loputonta iloa. Kissa näyttäisi tyytyvän aurinkoläikkään.
Pääsiäinen, tuo jokakeväinen tylsyyspyhien limbo, meni tällä kertaa kaljaa juoden, kirjoja lukien ja avoanopin kokkailuja Vuosaaressa makustellen. Nyt pitäisi johonkin tenttiin lukea. Blaah, ma sanon. Onneksi niitä - sen enempää tenttejä kuin urpoja tenttikirjojakaan - ei enää paljoa selätettävänä ole. Muutama isompi vetäisy on vielä kyllä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Kirjoitushommaa onkin sitten enemmän. Siitäkin aion nyrkkeillä lävitse, kiskaista gradua tauluun ja loikkia kehässä hanskat ilmassa hammassuojat vilkkuen. Häh-häh-hää!
Sitä ennen käyn hakemassa postista selittämättömässä mielennyrjähdyksessä tilaamani kalliin paperinpalan. Ja pohdin sitten, mitä kissatilanteelle oikein tehdä. Pitäis kuulemma joku pikkukaveri tuolle Kehruu-Suleville hankkia. Ei! Joo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti