Loghardagher

Lauantai, pesupäivä. Ravistin heti aamusta harteiltani ärsyttävän velttouden ja tartuin siivoukseen. Niin vaikka kunnollisen ihimisen (TM) konseptia vihaankin, tuottaa siisti asunto jonkinsorttista mielihyvää. Sen hetkisen, mitä se siistinä pysyy, kissa kevätkarvoineen nimittäin pitää hyvin huolta siitä, ettei mäntysuopa liian kauan pääse tuoksumaan. Puhumattakaan meistä pystyeläimistä.

Lauantai, taas. Aika uppoaa töihin, tentteihin, hammaslääkäreihin ja gradustressiin, näemmä. Yleisen stressin määrää on tosin vähentänyt pari seikkaa - sain tiedon kesätöistäni (wanha paikka kutsuu, saa nähdä millaisilla työehdoilla) ja minulle tarjottiin osa-aikaista duunia ensi lukuvuodeksi. Opetustöitä. Päätöstä en ole vielä jälkimmäisen suhteen tehnyt mihinkään suuntaan, sillä kaksi muttaa seisoo ekstaattisen OOOOOOHHOHOHOOHHHOOO JJJJOOOOO -vastauksen tiellä: gradunteko ja tulorajat. Toivon, että saan neuvoteltua tuntimäärän molempien kannalta sopivaksi. Kieltäytyminen tästä nimittäin tuntuisi samalta kuin yllättäen tehty ruumiinavaus. Onneksi kesällä on niin matala palkka, että syksyllä saan todennäköisesti tienata ns. mitä huvittaa.

Lauantai, ja menojalkaa vipattaa. Hautasin raivostuttavan paskat tenttikirjat hyllynperille ja kirjoitin näköjään kauppalistaan koko lapun kokoisin kirjaimin KALJAA. Jotain syötävääkin voisi ostaa, kun ei tosta snørestäkään ole kuin pussi jäljellä. Halpaa on oltava, koska eilen koin nähtävästi tarpeelliseksi ostaa ihan vaan muutamat parit korvakoruja. Lasken hullaantumisen sen piikkiin, että korvissani on taas, vuosien ja kymmenien klipsikorvisparien jälkeen, reiät. Pienimmistä asioista tullee se isoin ilo. (Ei sillä, ettenkö tänäänkin rustaisi lottoriviä.)