Graduajatuksissa on ollut taukoa. Töidenteossa on ollut taukoa. Viime päivät ovat menneet rehellisenpulskeassa laiskottelussa. Olen heräillyt aamukymmenen pintaan, juonut kahvikupposta tuntikausia, killistellyt ikkunasta koivujenkylkiin osuvaa aurinkoa ja kolunnut kirppareita. Illan tullen istuskellut kapakissa tai lojunut sohvalla pärinädraamaa makustellen. Yhtäältä olen siis relannut ja hengitellyt kevätilmaa - toisaalta tuhlannut makoiluun viisi beryllinarvoista päivää kuin mikäkin ääliö.
En ole juuri kallistellut korvaani sille pienelle piipitykselle, joka pään sisällä koettaa jotain rotia hommaan ruoskia. En yksinkertaisesti jaksa. Nukun nyt kellon ympäri, kun kerran voin. Tuijotan ruosteenpunaista sodanjumalan planeettaa, kun kerran huvittaa. Kaadan haisupyllymme käsinojalta syliini ja rahnutan, halaan, kuuntelen tuhisevaa kehräystä silmät kiinni.
Sen verran olen viitsinyt todellisuudensyrjää rutistaa, että olen hakenut kesätöitä. Kirjoitellut hakemuksia ja katsellut hekumoiden pyöräilymatkan päässä olevia suuria tehdasrakennuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti