Ihan tiedoksi naapurin Virtanen-Lampisille: oi kyllä, se olen minä, joka täällä tiskaa ja pyykkää yksin lauantai-iltana, huudattaa radiosta Ratsiaa ja puhaltelee. P läksi äiyäbileisiin, kissa murjottaa maha kipeänä sängyn alla. Minä tulen sairaalasta.
Pääsin tänään töiden jälkeen lopultakin käymään - miltei kirjaimellisella - pääkallonpaikalla. Siskoni toisella lapsella tulikin männä päivänä pyytämättä ja yllättäen aivan järjetön kiire maailmaan. Matkallaan tyttö repäisi sen verran rajusti menemään, että siskollani oli hengenlähtö todella lähellä. Suoneen tuupattiin leikkausten aikana lisäverta kuulemma yhdeksän litraa. Voin kertoa, että syntymäillan jälkeinen, epävarmuutta täynnä ollut työpäiväni ei ollut taas niitä elämän ruhtinataröitä. Lamaannuksessa ja voimattomuudessa on menty.
Vähä vähältä huoli ja murhe sulivat viimein muutama tunti sitten, kun olemattoman käärön sisältä katseli hiljaa pari syvänsinisiä silmiä. Siskoni makasi kivuissaan mutta terveen värisenä, äitee huokaili ja veljeni valvoi vaitonaisena asetelmaa, kuten tapanaan on. Pieni sydän läpätti käsiäni vasten, ja silmistä heijastuivat keskussairaalan pihaa kiertävät pilvet.
Eivätpä tunnu taas jotkut lääkkeiden vetämiset, rahattomuudet, unettomuudet tai yhdentekevät gradunriekaleet hetkeen missään. Eivät mahtuneet mieleen ainakaan menneenä yönä, jolloin hämärä pyörteili sängyn yllä pohtiessani mitä puhelimessa oikein puhuimme, sen viimeisen kerran.
3 kommenttia:
Ei oo ollut helppo tie siskollasi näissä hommissa. Kaikkea hyvää sinne toipumiseen ja onnea tädille <3
Aikamoista. Ilo kuulla, että kaikki on kunnossa, tai hengissä ainakin. Onnea Jenni-tädille!
"Helppoa ja hauskaa kuin lapsenteko" - kyllä wanha kansa tietää...
Kiitoksii kiitoksii <3
Lähetä kommentti