Se on täytetty.
Gradutiedosto lähti matkaan lauantaina viimeisen iän ja terveyden vieneen oikoluvun jälkeen. Sen jälkeen paiskoin reppuuni tanssikengät, kameran ja tamperelaisen bussikortin ja kirjaimellisesti juoksin junaan. Kannatti. Vanhaan tehdaskompleksiin upotetulla kattosaunalla oli opiskelu- ja vanhan työtoverin maisterisviinaa ja maisterislaulua. Aamulla yöpaikan söötti töpökkäkissa tuli nuuhkien herättämään lattiapatjalle oikaissutta. Aurinko paistoi koko matkan takaisin rautatieasemalle. Sunnuntai kului sohvalla. Ihan vaan sohvalla.
Eilen jouduin heräämään aikaisin labrakokeen vuoksi. Reippaan pyöräilyn päätteeksi repäisin: solmin uuden sähkösopimuksen loppuvan paikalle ja tein veroilmoituksen ennen kuin reippailin vanhemmilleni. Asentamaan oikuttelevaa uutta televisiota. Usko omiin kykyihini oli jo mennä, kunnes illalla kuulin veljeni purkaneen antennipistokkeen ja löytäneen sieltä vikaa. (Itsehän olin jo siinä vaiheessa sohvalla selailemassa valmistujaismekkoja.)
Kummallinen muuten tämä tällainen välitila. Opinnoista on jäljellä enää kypsyysnäyte, johon on aikaa vähän yli kaksi viikkoa. Tutkielmani arvosana saapuu viimeistään viimeinen päivä toukokuuta, ja kaikkien lippulappusten täyttämisten perään valmistun viimeistään 12. kesäkuuta. Välissä ehtivät kesäduunit alkaa. Outo fiilinki on siksi, että nyt ei ole jatkuvasti jotain palokelloa kalkattamassa mielen perukoilla ja työntämässä tekemään jotain, mitä pitäisi jo olla tekemässä. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Nyt vain saan odotella. Ja työtuntieni ulkopuolella vaikka makoilla, jos huvittaa. Ja huvittaa kyllä, voin kertoo.
Kyä tää täst! Viime yönähän uneksin muun muassa kilpailuista, joissa mutaista mäkeä mahallaan nopeimmin laskenut voitti. Olin hitain. Eipä sillä muutoin, mutta kun kisoissa oli myös vauvojen sarja.
2 kommenttia:
Jeet jeepaulle! Juon kunniaksesi tänään(kin)!
Mun kunniax saa aina juoda!
Lähetä kommentti