Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa

Aah. Ihanaa. Jaa mikä niin? No syysloma.

Nyt oli nimittäin meikäläiselläkin ihan oikea loma. Koska olen töissä.

Parisen kuukautta sitten kävi niin onnellisesti, että sain vastaanottaa lukuvuoden mittaisen pestin erityisopettajana. Opeteltavaa on riittänyt: uusi työnkuva, uusi koulu ja uudet työtoverit omine kuvioineen ovat kaikki vieneet välistä sormen suuhun. Ensimmäisen jakson perusteella sanoisin, että nyt kävi munkki. Työ on raskasta, välistä turhauttavaa ja sielua nakertavaakin, mutta voe jumpetti sentään miten mukavaa, palkitsevaa ja onnea tuottavaa myös. Oppituntien välissä on tullut sekä kihistyä opehuoneen nurkassa työsuhdehuutotyynyä (kyl sä tiät, semmosta tyynyä johon voi huutaa) toivoen että istuttua vessassa tyypertyneenä onnellisia ylpeydenkyyneleitä nieleskellen. Koska kuten tiätte, noi teinit ovat mitä ovat - ihania, raivostuttavia, kummallisia, tavallisia, yllättäviä, laiskoja, ahkeria, vellinveteliä, sydämellisiä, kaikenhaastavia, vereslihalla, sielu auki, sielu kiinni, kaikkihetinyt ja nyteilähemitäänmitenkäänei, ei ei ei mutta kyllä, ehkä kenties sittenkin. Erityisoppilaiden kohdalla teini-iän myrskyn päältä, alta ja keskeltä löytyy muutakin lisäkiemuraa, jonka kanssa painiessa tulee opella herkästi hiki. Ja siitä hiestä minä pidän. (Vaikka tähän on toki lisättävä se klassinen palkkapäivän ajatus: saisi tämän elannon revittyä kyllä muualtakin - ja jessus sentään kuinka paljon helpommalla. Vielä ei ole kuitenkaan se päivä, onneksi.)

Olen myös viihtynyt työyhteisössä hyvin. Naurattaa sitten opehuoneessa tai itkettää, vastakaikua kyllä saa. Se on superia, sillä vertaistuki on ainakin tälle nuorelle opettajalle todella tärkeää. Meillä on hyvä lauma, ja siinä laumassa on hyvä juosta.

Lyhyt lomapaussi tuli kuitenkin ihan tarpeeseen. Olen maannut naamallani, lukenut kirjaa, leiponut, tehnyt ja juonut boolia, herännyt (pitkästä aikaa) kohmeloon ja lukenut vähän lisää kirjaa. Tänään on loman viimeinen päivä. Aion katsella sumua, juoda kahvia ja tehdä muutaman työhomman, joita en viimeisenä työpäivänä millään jaksanut hoitaa. Pestä pari koneellista pyykkiä koneella, joka toimii nyt vailla moitteen sanaa.

Kyllä kelpaa.