Viime vuonna tapahtui paljon. Palelin pakkasissa, sijaistin milloin mitäkin ja ketäkin, kävin oopperassa, join boolia, hymyilin, juhlin ja pyöräilin. Kiehuin, huusin ja protestoin. Istuin autossa, lentokoneessa ja soutuveneessä. Nappasin heitetyn hääkimpun, poltin satunnaisen tupakan, itkin onnellisia pakahtuneita kyyneleitä. Sain kummilapsen. Loppuvuodesta muuttunut arki muuttoineen ja uusine töineen vei ajoittain mehut. Kuvista puuttuvat ymmärrettävästi lukemattomat ja salassapidettävät, syksyn aikana kuluneet hetket oppitunneilla, opettajainhuoneessa, palavereissa ja kokouksissa. Mukaan on mahtunut niin tasaista kuin ravistelevaakin kyytiä. Opettavaista ja tarpeellista, yhtä kaikki.
Uutta vuotta on kulunut miltei kuukausi. Katseeni kantaa nyt vain nykyisen työsuhteeni loppuun, ja siitä eteenpäin on jälleen ikkunat levällään. Vielä ei jännitä, mitä vuosi tuo tullessaan. Antaa sydäntalven lumien ensin sulaa ja katsotaan sitten. Siihen saakka, joka aamu, istun työmatkajunan penkillä ja mieleni perukoilla haaveilen kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti