Vuodenajalle tunnusomainen mörön pers…marraskuun märkä pimeä säkki on täällä jälleen. Aikaisin satanut, ihana lumipeite helpotti hetkellisesti, kunnes viime päivien sateet pyyhkäisivät mennessään paitsi kinokset myös auttavasti valaistuneen mieleni. Kahvia kuluu, silmistä ratkeaa verisuonet yksi kerrallaan ja perse leviää 80 denierin sukkahousuissa. Joka arkiaamu tekee kellon soidessa mieli hervahtaa ja herätä toukokuussa.
Niin! Syyskuulta saakka on nimittäin taas töitä riittänyt - tällä kertaa resurssiopettajana. Tai siis erityisopetuksen päätoimisena tuntiopettajana. Tai siis vartijana, äitinä, psykiatrisena sairaanhoitajana, sosiaalityöntekijänä, korvana, olkapäänä ja Sauronin silmänä. Mitä näitä nyt on. Mukavaa hommaa yhtäkaikki!
Pestin pituudesta ei ole oikein selkoa, sillä se riippuu kovasti loppulukuvuoden budjetista. Kevään puolelle kyseisessä hommassa pelleilen kuitenkin. Eipä tule tylsää, kun saman päivän aikana tulee opetettua vaikkapa teholaskentaa, tasogeometriaa, ruotsin monikkosääntöjä, Venäjän vallankumouksia, ilmastodiagrammin laadintaa ja/tai suklaakiisselin valmistusta. Toisaalta jännästi tulee jokainen perjantai kovaan tarpeeseen. Onneksi pian vietän jo kasaa erilaisia pikkujouluja.
Joululomallekin olen jo tehnyt suunnitelmia. Aion syödä noin tuhat kolmesataa tähtitorttua, juoda lähi-Alkon kuohuviinihyllyn tyhjäksi sekä viedä kissan eläinlääkäriin. En malttaisi odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti