spiritus sanctus - pyhä viina

Onko huolestuttavaa, jos huomaa käyttäneensä alkoholia jokaisena päivänä viimeisen kahden viikon aikana? Entä jos on ollut semidarrassa töissä melkein joka päivä? Onko huolestuttavaa elää parikymppisenä viikko toisensa perään lainarahoilla? Onko huolestuttavaa, jos miltei innolla odottaa pääsevänsä tulosvastuulliseen, pelkästään provisiopalkattuun puhelinhaastattelutyöhön Vallilaan? Entä, jos se työ on oikeasti ihan paskaa, eli kouluttajan sanoin "tylsää, monotonista, huonosti palkattua, lannistavaa sekä luonteeltaan sellaista, että apinakin osaisi sitä tehdä"? Onko huolestuttavaa lukea kiinnostuneena eikä lainkaan hilpeänä maakuntalehtiä? Entäpä se, että jää hyväntuulisena snackaamaan Cosmopolitanin kauppaajan kanssa, vaikka oikeasti pitäisi jo juosta junaan? Onko huolestuttavaa lähetellä yhden nelkoskaljan jälkeen kieliopillisesti epäilyttäviä latinankielisiä tekstiviestejä? Entä millaista on soittaa puoli tusinaa puhelua nukkumassa olevalle kaverille Kallioon, ja lopulta sen vastattua huutaa "CARLSBERG, PROBABLY THE BEST BEER IN THE WORLD" ja kysyä, onko se vielä työttömänä?

Millaista on mennä dagen efterissä kummipojan nelivuotissynttäreille Tuulokseen ja olla ihan ok, suhtautua pitkämielisesti sekä kaikkiin epävegaanisiin leivonnaisiin että jalkaa vasten elintään työntävään, sukukypsyytensä saavuttaneeseen uroskoiraan?

Onko huolestuttavaa, jos tuntee itsensä ajopuuksi ja asianlaita täytyy tarkistaa aamuyöllä viiltämällä puukolla sormeen? Onko huolestuttavaa, jos imurointi ja vessan siivous ei kiinnosta ja omassa paskassa eläminen on vain hauskaa vaihtelua?

Onko huolestuttavaa, jos ei tunne sydämen lyövän?

Tosi on!

Selaan Teemu Mäen kotisivuja, ja päätän ostaa synttärilahjakortilla sen esseeteoksen Näkyvä pimeys. Saan viestin, jonka Helsingin katuja dallaava kirjoittaja kertoo krapuloissaan juuri nähneensä Teemu Mäen. Huudahtaessani kaikuvaan saliin toiselle valvojalle, ettei Teemu Mäki välttämättä olekaan mielikuvitusolento ja näin liian hyvää ollakseen totta tässä maailmassa, kortteli pimenee sähkökatkon takia taiteilijan nimen kohdalla.





Tutkimattomat ovat Teemun tiet!

K AM E KAPU A

Tänään on Jaanan läksärit - luvassa siis nesteitä, salaattia, nesteitä, kirpeää iltailmaa ja kenties vieno oksennus lavuaariin kotiinpaluun jälkeen hetkenä, josta neljän tunnin kuluttua tulee jälleen herätä töihin.

Eilinen vapaapäivä meni Tampereen reissuksi kera Hervantaan suuntaavaan Jaanan samalla aamujunalla, jolla yleensä menen töihin. Kävin hakemassa opiskelijakorttiin uuden tarran ja heittämässä olosuhdemuutosilmoituksen opintotukitoimistoon. Tuntui hyvältä käydä Amicassa syömässä ja haahuilla laitoksen käytäviä. Ääliö lähtee Tampereelta. Sama fiilis tuli Hokusain lailla, kun näin Suskia ja visiteerasin Lenin-museossa. (Suski, sen pinssin kuva on syöpynyt mun verkkokalvoihin ja sen poistamiseen tarvitaan laser-leikkaus!!+)

Rahat on loppu, virallisesti. Kiitos Medicin Man, kiitos nelosolut, kiitos päätös lähteä vielä toiseen baariin yhdelle. Musikaalisista ja humalan sumentamista pojista toinen halaili estottomasti ja toinen puristi pakara-aiheisen vitsin päätteeksi toista omaani.

Kiitos, äänioikeus!

Krapula töissä on nannaa päivänä, jona salit on täynnä naiskansanedustajia ja niiden poikalapsia.

bea tea dance with me

Haen töitä syksyksi yhä syvenevällä epätoivolla.
Iltaisin päästyäni töistä takaisin kotipaikkakunnalle, etsittyäni lisätöitä yli puolet nykyisestä työajasta, en tee muuta kuin annan Frendien tuotantokausien toisensa perään valua aivolohkoistani sisään.
Kuppia voin kunnolla ottaa vain perinteisinä bilepäivinä sunnuntaina ja torstaina, sillä kaksi krapulapäivää peräkkäin töissä söi halut enempään kikkailuun.
Olen lukenut kaikki suomeksi käännetyt Vonnegutin kirjat ja nyt siirryin Steinbeckiin.
Valtsikan opinto-oppaat on yhä päivityksessä, enkä edes tiedä missä ja milloin opetus alkaa.
Ikävöin Tamperetta, ja muistelen kalvavalla kauhulla oliko yksiössäni turvaketjua ovessa vaiko ei.
Poikaystäväni on flunssassa ja saikuttaa katsomalla Sopranosia sohvalla samalla kun hivuttaa taudin myös minuun, henkilöön jolla ei ole varaa sairastua sillä työterveyslääkäri sijaitsee 50 kilometrin ja kahden junanvaihdon päässä kotoa.

Mut muuten kaikki on ihan jees, nyt on nähty Bartin pippeli.

Työperäinen ongelma

Mä en osaa lukea Potteria rauhassa ja galtsuttaa ku Rembradt van Rijn tuijottaa.

ett två tre

Mukavaa:

-äidin leikkaus meni hyvin, leivoin kakun
-ensimmäinen opastus meni ok
-museolle tuli uudet valvontakamerat, nyt näkee tiskin näytölle kuinka yläkerran valvoja raapii takapuoltaan
-tänään ja huomenna kemutkemut, viskiä ja naisia, ja huomenaamulla kätösissäni POTTER kello 07:01
-mulla on uus pyörä ja se on magee!

Nääh:

-ilmat on kivat, töissä ei paljon rusketu
-eilisen molemmat aamujunat oli myöhässä tulipalon takia enkä saanut toiseen edes paikkalippua (kiitos asuntomessujen), iltajuna pysähtyi puolen kilometrin päähän Hyvinkään asemasta ja seisoi siinä puoli tuntia - koko kauko-ohjausjärjestelmä oli kaatunut Uudellamaalla
-en muista mitä kaikkia kalusteita syyskämpässäni on, alet alko elektroniikkamyymälöissä
-Lipposta ei näy vaik sen piti tulla tänään

Merenmies

Uudet kujat.

Työ Hämeenlinnassa on alkanut. Olen viihtynyt hyvin, puhunut ääneni käheäksi modernista kuvanveistosta ja hieronut iltaisin naamaa saadakseni hymyilykivut pois. Olen ehtinyt lukea junamatkoilla Pohjantähti-trilogian 3. osan sekä hömppäannoksen nimeltä Tyttö ja helmikorvakoru, kuvitettuna laitoksena.
Sain entisestä työpaikasta lomarahaa, en ole aivan tyhjän päällä.
Olen myös tylsänä tuijotellut taukohuoneen peiliä ja siinä jäykkäilevää, virallisen näköistä ja nimilappuaan hypistelevää tyttöä, joka elää työpäiväänsä puolen tunnin vuoroissa.

Kummaa elää jälleen säännöllistä elämää.

Huomenna on pique-nique -päivä Helsingissä, toivon mukaan ei sada. Tsing-tsing!
Otin yksiön Kalliosta. Kauneus puhuttelee.