Puoli kuuta peipposesta, vaaleista vain vähäsen

Työtön on näemmä painanut duunissa nyt siihen malliin, että kuukauden kuulumiset ovat jääneet ilmoille kajauttamatta. Ei hätää, tässä tulee!

On tullut paitsi opetettua matikkaa, äikkää, liikkaa (!), hissaa (!!) ja mitä näitä nyt on, myös luuhattua sohvalla Game of Thronesin vitoskautta tapitellen, sukulaisissa näälämiehen viiskymppisillä sekä toimitsijana varsinaisena äänestyspäivänä. Kulttuuriakaan en huhtikuun kylmissä tuulissa unohtanut - päivänä eräänä matkasimme taas maalikylille ja nautimme kaksi (2) teatteriesitystä. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa alalle opiskelevan ystäväisen mainion ohjauksen ja toiseksi iltasaikaan Q-teatterin Jotain toista -pläjäyksen. Jestas! Kyllä oli taas T-junassa iho kananlihalla, eikä suinkaan tällä kertaa auki juuttuneiden ikkunoiden tai semiuhkaavien kanssamatkustajien vuoksi. Mikäli Q-lippuja toukokuun esityksiin on vielä saatavilla, suosittelen menemään tiirustamaan Tommi Korp... aivan loistavaa näyttelijäntyötä sekä ohjauksen, valon ja äänen kokonaisuutta. Jos rahaa olis kuin rakennusmestarilla, menisin itse uudelleen.

Kävin myös työhaastattelussa. Virkaan. Mielestäni haastattelu meni hienosti, mutta muutamasta pienestä asiasta päättelin jo paikan päällä, etten todennäköisesti ole toimeen se ensimmäinen valinta. Päätös tehdään kuulemma ensi viikolla. Sormet, varpaat ja kulmakarvat ristissä toki sitä odottelen. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että pääsin haastatteluun saakka, joka kerrasta kun jotain hyötyä lienee.

Tuleva viikonloppu mennee siis uusia hakemuksia rustaillessa. Vaikka keikkaa on riittänyt ja nyt lähestyvä kesä ilostuttaa, toivoisin niin kovasti, että voisin syksyllä mennä kokopäivätöihin. Epävarmuus, lyhytjänteisyys sekä jatkuva reservissä seisominen ja alusta, pohjalta, uudelleen aloittaminen alkavat tosissaan nyppiä. Rääh! Täytyy keksiä uusia tuulia, mikäli tilanne ei parane. Tulee miettiä myös tulevaa.

Lähituntien suunnitelmiin kuuluu nyt urapolkupohdinnoissa jurnuttamisen sijaan perjantaisauna ja vissy. Taitaapa illasta tulla myös kuohuviini sekä munkki ajankohtaisiksi. Toivotankin hyvää ja sokerista valpurinpäivää kaikille teille!

Lisäksi vaihdoin kai lakanat

Haa! Olen todistettavasti ollut jossain ja tehnyt jotain!

Nimittäin:

- ollut jälleen alkuopettajana (seisoessani uintitaidottomana uimavalvojana totesin hetken olevan melko pätevä allegoria pedagoogisesta kompetenssistani tai mitä näitä nyt on)
- juonut kuohuviiniä sekä japanilaisvaikutteisia drinksuja isolla kirkolla (useaan eri kertaan, ooh!)
- nuokkunut edellä mainitusta syystä T-junissa taas kymmenen vuoden tarpeiksi
- toiminut lapsenvahtina (katso rohkea kuva) ja onnistunut myös kadottamaan ko. lapset muutaman (okei, ehkä yhden, tai puolikkaan) erittäin pitkän minuutin ajaksi, jonka aikana kyllä ehdin ajatella miten kertoisin ko. lasten työhaastattelussa hikoilevalle äidille ko. lasten pudonneen vallihautaan
- käynyt huutokaupassa (olo oli kuin opella huonolla päivänä: huusin, mutta turhaan, HE, HE)
- käynyt katsomassa genitaaleja ja leikkokukkia nykytaiteen museossa
- saanut uudet kakkulat eli klasit elikkäs tekoälyn! Ja ne on aika ihanat.

Muutoin olenkin lähinnä lähestyvän kesän kunniaksi lihonut, raapustellut opintohommia kasaan ja koettanut upotella mahdollisimman paljon aikaa ruokakaupassa ja kirjastossa käynteihin. En enää muista kauanko voi hevi-osastolla mangoja puristella ennen kuin soitetaan vartijat. Kenties se selvinnee viimeistään kun (hyvin riittäneistä keikkahommistani huolimatta) parin kuukauden päästä pärähdän pitkäaikaistyöttömien tilastoihin.

Jipii.

Että silleesti se aika on kulunut. Maa pyörähdellyt akselillaan ja aurinkokin yksi kaunis ja vähän epätodellinen päivä pimentynyt. Toivotan huomisen huhtikuun kovasti tervetulleeksi kylään. Vie roskat mennessäs!

Aina saa tahtoa ja haluta

Se taisi olla Markus Kajo, joka ensimmäisenä listasi nyt blogistanian kulmasta kulmaan seilanneen, satunnaisia asioita sisältäneen Minä haluan -listan. Teen perässä, koska miksipäs ei. Ja koska pitäis todellakin tehdä just nyt jotain muuta.

1. Haluaisin töitä. Tämä on ehkä tullutkin selväksi. Sanotaan se vielä, kuitenkin. Tööööööööi-tä.

2. Haluaisin, että kurssisuoritukseni tekisivät itse itsensä. Fiktiivisen kasvatustieteellisen tutkimussuunnitelman teko kiinnostaa nimittäin hämmentävän vähän. Vielä pari liuskaa, nnnnngghhh...

3. Haluaisin, ettei tuo pienempi kissamme tuhoaisi aivan kaikkea mitä vaan jaksaa ja kykenee. Vaikka se on niin, että ihminen voi elämässään valita joko lemmikin tai ehjät huonekalut eikä koskaan täysin kumpaakin, olisin mielelläni nähnyt, että teinikissa jättäisi edes jotain rauhaan. Muistoissamme: viisi tuolia, runkopatja, toisen sohvan selkänoja, äitini virkkaama torkkupeitto, neljä mattoa, kaksi istuintyynyä ja kolme kypsään ikään ehtinyttä huonekasvia. Bonuksena haluaisin, että sama eläin ei tulisi herättämään viikonpäivästä riippumatta siinä vähän aamuviiden jälkeen. Ja toisena bonuksena, että se hoksaisi käydä laatikolla astumatta noin joka kolmas kerta omiin jätöksiinsä. Liukas turkki ja kaksikymmentä terävää kynttä pitävät huolta siitä, että pesuhommissa käy kuin Napoleonin sotaretkissä. Kokeile ja ylläty!

4. Haluaisin joskus nähdä ja lukea hyviä uutisia. Tahtoisin siis, että oppisimme tosissaan tulemaan toimeen keskenämme tällä ainoalla pallolla joka meillä on, ja kunnioittamaan paitsi toisiamme myös ympäristöämme. Ilman toimivaa ekosysteemiä ei ole ihmistäkään - eikä taloutta, kasvua, markkinaosuuksia, kilpailukykyä, kustannustehokkuutta, innovaatiojohtamista tai muutakaan sitä kaikkea, mitä nämä finanssimaailman temppeliritarit iskusanoinaan käyttävät halutessaan pyyhkäistä kaiken muun niiden Oikeasti Tärkeiden Kysymysten asialistalta. On kummallista, kuinka hirveisiin toimiin tämä lajimme pystyy, kun on mahdollisuus ansaita [sic] kahisevaa suut ja silmät täyteen. Kelliä omassa yltäkylläisyydessä kun todellisen laskun maksaa joku muu. Haluaisin, ettei joka päivä tulisi lehteä lukiessa oksennusta kurkunpäähän.

5. Haluaisin, että oppisin pitämään iltatoimista. En itsekään ymmärrä, miksi niin syvästi inhoan naaman- ja hampaidenpesua. Tuhkanmakuista pakkopullaa.

6. Haluaisin asua hiljaisemmassa talossa. Olen aiemminkin maininnut, että äänieristys on betonielementtirakennelmassamme aivan luokaton, ja sitä se toden totta on. Tiedän naapureistamme makuuni aivan liikaa, ja niin hekin varmaan meistä. Pitkät pyhät ovat siitä nannaa, että silloin pitkän seinämme takana asustava kahden uhmaikäisen ja yhden vauvan huutoperhe pakkaa kamansa ja lähtee mitä ilmeisimmin sukulaisiin. Toisaalta samalla alakerran naapurimme paukuttaa (ei soita) pianoa, rämpyttää pientä kitaraa (?), soittaa täysillä (täysin objektiivisesti arvioiden) paskaa musiikkia, haukuttaa koiraansa ja läträä jos jonkinmoisella päihteellä - jos mahdollista - vielä enemmän kuin arkipäivinä. Huhun mukaan Kemijärveltä saa suhteellisen tyhjästä kerrostalosta kaksion palttiarallaa kahdellakymmenellä tuhannella. Houkuttaa. Keksisin toki sielläkin kanssaihmisestä jotain valittamisen aihetta.

7. Haluaisin löytää taas liikunnan riemun. Vaihtoehtoisesti tahtoisin hyväksyä, että ei siitä liikunnasta tartte pitää mutta liikuttava on.

8. Haluaisin, ettei apteekissa olisi joka jumalan kerta sellaista veretkuohauttavan syötävän ihanalta vaikuttavaa farmaseuttia tiskin takana, kun pieni ihminen koittaa mennä hakemaan megatuubillista pyllylinimenttiä tai muuta juuri sen pienen ihmisyyden raadollisesti paljastavaa asiaa. Joka. Jumalan. Kerta.

9. Haluaisin oppia tekemään asiat silloin, kun ne on järkevä tehdä. Kulutin seitsemän vuotta yliopistonpenkkiä enkä sinä aikana onnistunut sisäistämään sitä, että dedis on dedis ja helpommalla pääsee kun vaan ottaa ja tekee. Ajoissa. Edelleenkin tuntuu aivan tolkulliselta mietiskellä kurssiasioita viikkotolkulla jossain mielenperukoilla, keskittyä nettisarjiksiin, tarttua toimeen tuhat vuotta myöhässä, raapia hommat kasaan pää hiessä ja tattikangas otsassa ja jälkeenpäin, joka kerta, ajatella että tää oli ihan vika kerta kun tälleen hommat hoidan. Jumalauta.

10. Haluaisin viettää paljon vähemmän aikaa intternetissä ja paljon enemmän aikaa kirjallisuuden parissa.

11. Haluaisin, että jokainen rokotuttaisi lapsensa. Ottaisi sen rapisevan hatun päästään ja pohtisi, miten järkevältä kuulostaa noku netissä/tuulikellokaupassa/kyläkaivolla joku sano, että tulee autismi ja tsunami jos rokottaa. Miettisi, miltä tuntuisi katsella tuhkarokon jälkeisessä aivotulehduksessa kituvaa omaa lasta.

12. Haluaisin terveen ihon. Teini-iästä saakka olen odottanut sitä että vähän helpottaa. Nyt aikuisempana tiedän, ettei sitä päivää tule. Silti.

13. Haluaisin olla parempi ope. Tällä hetkellä kikkailen ensimmäisen luokan sijaisena. Omat rajat tulevat vastaan joka päivä, miltei joka tunti. Tämä johtunee toki siitä, etten ole alkuopettaja. Kuitenkin!

14. Haluaisin löytää kunnolliset housut. Täydelliset housut. Sellaiset siis, jotka mahtuisivat jalkaani. Ostaisin niitä sata paria. Ihastelisin vaatekaappiani päivät pitkät.

15. Haluaisin oppia arvostamaan enemmän sitä, mitä minulla on. Kuitenkin, niin monella mittarilla, olen käsittämättömän onnekas. Entäs sitten, etten löydä järkeviä housuja? Entäs sitten? Nnnnngghhh...

16. Haluaisin muistaa, että hyvät yöunet ovat parasta. Voisin muutenkin enemmän kuulostella, millaisia viestejä tämä maallinen majani oikein lähettelee. Nykysellään kun suhtaudun ruumiiseeni lähinnä vihollisena enkä liittolaisena. Sairasta.

17. Edelliseen uniasiaan liittyen haluaisin pian kyetä ostamaan kunnon sängyn. Sellaisen smoothien kuuloisen, puuvilla-kookos-hamppu-aroniamarjasängyn. Ja tyynyn.

18. Haluaisin, ettei kissanhiekka painaisi niin paljon. Kymmenen lisäkiloa tarakalla tuhannen asteen pakkasessa tai vaihtoehtoisesti nollakelissä märän loskan läiskyessä naamaan ei ole taivaan mannaa.

19. Haluaisin, että kesä tulee pian. Aion makoilla nurmikolla toinen käsi kissanhihnalla ja toinen mansikkalaatikossa. Kohtahan se on jo juhannus! Jes!

Hyviä muistoja, huomenna suihkuun

Riemukasta!

Tammikuu on sujahtanut sukkana ohitse. Vaikka työrintamalla on ollut hiljaisempaa, ei vuoden alusta ole iloa puuttunut. Eräs mahtavimmista oivalluksista on ollut nopeasti jokaperjantaiseksi vakiintuneen saunavuoron varaaminen. Iho ei kiitä, mutta mieli kyllä. Harkitsen vakavasti saunatyynyn ostamista. Saa pyöritellä silmiä.

Aikani on hujahtanut paitsi lauteilla myhäillessä, myös tenttikirjojen parissa, vanhojen museotyökavereiden kanssa hassutellessa sekä oopperassa (!!). Hitsaajantyttären kompetenssilla arvioiden La Bohème oli kaikkinensa hieno. Suurimman osan aikaa puristin upeaa joululahjaksi saamaani käsilaukkua ja mietin mitä tapahtuu, kuka nyt huutaa, miksei lapsikuoroa tekstitetä, mitä mun nyt pitäs kattoo, jaha nyt lavalle tuli sotilasparaati JA yksisarvinen + ilmassa leijuu valtava joulukuusi. Väliajan kuohuviini oli kuivaa ja toi muassaan asiallisen nosteen aivokäyrään. Aivan hyvä ilta.

Muutaman vuoden takaisia työtovereita tuli nähtyä kahteenkin otteeseen. Koska voin näin työttömänä luottaa onneksi edes siihen, että entinen työnantaja kutsuu hommiin noin kerran vuodessa, tuli alkukuun perinteisenä tapahtumapäivänä tavattua muutamia kamuja ihan autenttisessa ympäristössä. Isommalla porukalla tapasimme kotibailuissa männä viikonloppuna. Ai jessus miten tenhoisaa porukkaa, edelleen! Viini virtasi (välillä myös lattialle) ja naiset tanssivat (ja kyllä välillä ainakin yksi miehistä). Vaikka aamusta juhlapaikan ikkunasta näkyikin hautausmaa ja päänkin sisällä tuntuivat tuomionkellot soivan, jäi ilta todellakin lussan puolelle. Ootte niin ihania, niisk!

Ei muuten se opiskelutatsi ihan ole kadonnut. Sen verran on ilmeisesti tullut työelämän todellisuusvoileipää makusteltua, että jotain tietääkin. Omiin(kin) kokemuksiin perustuvasta, erityispedagoogillisesta edellytykset ja käytäntö -tenttiränttäyksestä saa näemmä arvosanaksi viitosen. Halleluja! Seuraavaa tenttiä odotellessa. Seuraavia bileitä ainakin jo odottelen.

2014

Lienen tehnyt muutakin kuin katsonut Seinfeldiä.

Uusi vuosi, teretulemast!

Tulis taas joulu että sais yöllä syödä ja alasti maata

Joulu. Tulee se! Ainakin vaatekaapin perukan lahjakasasta ja paikallisen hypermarketin jonoista päätellen.

Vuoden viimeinen kuukausi on mennyt jännittävästi kynttilöitä poltellessa, pyörällä liukastellessa, sijaistaessa, töitä hakiessa ja tenttiin lukiessa. Yhteen työhaastatteluunkin pääsin, mutta jäin varasijalle. Yhtäältä harmittaa, toisaalta ei - homma ei ihan ollut koulutustani vastaavaa puuhaa, ja jälleen olisi yksi kevät vietetty noin tuhatprosenttisesti siellä epämukav... oppimisen ja ilon alueella. Ihan mieluusti jatkan haeskelua - ja sitä opiskelua. Hieman on siihenkin hommaan tatsi heikentynyt, kun kaksi päivää ennen viimeisintä tenttikertaa huomasin, että a) jahas, tosta aivan helevetinjumalaudan vaikeesta lääkiskirjasta ei sitten pitänytkään lukea kuin kaksi lukua viidestä, ja b) näitä tenttikirjojahan onkin muuten kolmen sijaan neljä. Onneksi unohtumaan lipsahtanut opus oli saatavilla sähköisenä intternet-kirjana. Ihan hyvin vedetty kuitenkin.

Joulun tulemisen huomaa myös pöydälle hiipivistä ruoista. Tänään nautimma seitanpaistia maukkaine puikulapottuineen. Muutaman konvehdin ja tähtitortunkin olen tainnut jo syödä. Eilisissä vanhojen kavereiden kokoontumisajoissa saatoin mukeltaa myös muutaman olusen. Aah, parasta.

Sen kaapinpohjan lahjakasan parhain ja kaunein paketti on kova, kulmikas ja tietysti itselle ostettu. Hankin nimittäin ilokseni ja hyödykseni uuden kameran. Entinen kesti muassani kahdeksan kolahdus-, tärähdys-, ja ohohupsrikasta vuotta. Nyt kilsat ovat täynnä ja runko saa vetäytyä varakameran arvokkaaseen rooliin. Lasi jatkaa porskutustaan uuden rungon kaverina. Aah, kyllä vain on parasta.

Oikein mukavaa ja mieluista joulunaikaa kaikille teille!

Myös järeiden työkoneiden asiantuntija

Aivan aluksi haluaisin kiittää säiden jumalia. Tuo ihana, valkoinen tauhka jota vaimeanvärisistä pilvistänne heittelette on ihanaa. Jatkakaa. Kiitos.

Sitten toiseksi haluaisin kiitellä menneiden joulunavausmarkkinoiden mukavaa tunnelmaa. Pikkupakkasta oli sopivasti, mukavanmeheät myyjät seisoivat toppavaatteissaan karjalanpiirakkakasojen, pärekoririviensä ja ranskalaistyylisten oliiviensa takana, ja läpi kaupungin matkanneessa kulkueessa oli tänäkin vuonna mukana iso keltainen tiehöylä.

Marraskuu tuntuu sekin hujahtaneen jonnekin. Olen käynyt larppaamassa: olen opettanut biologiaa, S2-suomea, englantia, äidinkieltä, musiikkia, matematiikkaa, liikuntaa ja mitä vielä. Esitellyt itseni aina uudelle luokalle uudestaan ja uudestaan, aloittanut alusta, tunnustellut ilman väreilyjä ja kunkin aamun tuulen suuntaa. Ollut iloinen ja väsynyt, kaikennähnyt ja herkillä, moittiva ja lohduttava. Toisten opettajien ammattitaitoa ja ulosantia ihasteleva, toisten opettajien ammattitaitoa ja ulosantia kummasteleva, välituntivalvonnassa hytisten seisoskeleva.

Ihan ope vaan.

Olen ollut myös kipeänä ja maannut kotosalla paksujen tenttikirjojen kasaa katsellen. Heikkoakin heikompaa oloa mukanaan kantava tauti istuu tiukassa. Onneksi se väisti sivuun sen verran, ettei Musiikkitalon konserttikäynti mennyt pillaan. Käytän harvoin tätä laatusanaa, mutta nyt se on paikallaan: konsertti oli ihastuttava. Talo, sali, orkesteri, vieraileva pianisti ja varsinkin ilmeikäs kapellimestari olivat kaikki aivan kunnollisia. Ilta jatkui Helsingissä drinkkien ja pitsan parissa, ja aamusella yösijoiltaan kotiin junaili varsin tyytyväinen parivaljakko.

Seuraava reissu onkin jo ihan pian. Ach, Tampere, kuinka sinua niin kaipailenkaan. Silitän kissakahvilan asukkaat puhki.