Oon viime aikoina:
-ajanut itseäni konkurssiin älyttömillä ostoksilla
-syönyt karkkia (...)
-katsonut liikaa Top Gearia (tai no ei sitä oikeastaan voi katsoa liikaa)
-miettinyt onko aikomus pysytellä yliopistossa yli kymmenen vuotta sittenkään hyvä idea - mitä jos mä en saakaan koskaan töitä, koska olen valmistunut niin myöhään?
-tehnyt töitä kuin hullu, unohtanut palauttaa tuntiraportit ajoissa ja tänään vastaanottanut palkkakuitin: 31,30 euroa
-tavannut Kaisa Lekan
-tuntenut itseni etuoikeutetuksi, koska edustan maassani valtaväestöä, keskiluokkaa ja korkeakouluopiskelijoita. Mistään ei ole koskaan joutunut taistelemaan. Vielä.
-erehtynyt ostamaan Trendi-lehden kerta toisensa jälkeen, vaikka TIEDÄN, että alennetulla hinnalla myytävät irtonumerot ovat elämää huonompia
-soittanut töissä Paavo Nurmelle, ei vastannu
29. lokakuuta 2007
23. lokakuuta 2007
Virtaavien vetten ääreen
Yllä on puhtaat vaatteet joissa nukkua. Jaksoin viimein kantaa peiton kävellen, junassa ja metrossa ja nyt saan levätä sen alla. Rahaa on vielä salaattiaineksiin ja maissilastuihin. Pieni rahapuuntytär pörhistelee mustassa ruukussaan ja tuottaa minulle onnea. Kai sisimmässäni haluan vain pitää pienemmästä huolta. Työilta oli mukava viisituntinen, vain yksi haistattelu ja humalainen suomenruotsalainen.
Pohjoistuuli tuo Kallioon Sturenkadun kahvinpaahtamon tuoksun, kukaan ei huuda kadulla. Radio Helsinki soittaa ilokyyneleistä bluesia.
Lasi on täysi, piripintaan.
Pohjoistuuli tuo Kallioon Sturenkadun kahvinpaahtamon tuoksun, kukaan ei huuda kadulla. Radio Helsinki soittaa ilokyyneleistä bluesia.
Lasi on täysi, piripintaan.
22. lokakuuta 2007
Anas Porculus
Nukuin taas pommiin (pommiin - vapaapäivä...), en kai enää reagoi herätyskelloon. Radiokin pauhasi kolmisen tuntia. Onneksi en käy päivätöissä.
Riittoisa lauantai meni veljen autossa istuessa ja liikennemerkkien opettamisessa takapenkin seitsemänvuotiaalle. Perillä Turussa odotti alemman keskiluokan paratiisi, joka tarjoaa ylihintaista märkää hauskaa koko perheelle. Näin myös meille. Iho alkoi oireilla parin tunnin ihmisten ja kloorin seassa mölskimisen jälkeen, ja siirryin suosiolla hotellihuoneeseen selaamaan Trendiä. Myöhemmin muovisten miekkakalojen alla illastamisen jälkeen tienasin valvomalla (selaamalla Trendiä) nukkuvan seitsemänvuotiaan vierellä ja katsomalla ikkunasta Turkua by night. Aamulla kutisin keskustaa kohti muiden mennessä vielä uimaan. Kellojen yllättävän modernin kuuloista moukinaa seuraamalla löysin tuomiokirkolle, koetin ovensuusta tiirailla arkkitehtuuria papin saarnan seasta. Viehättävä kahvila kirkon kivijalassa oli vielä kiinni. Mitä enemmän uskonnosta etääntyy, sitä vähemmän se näemmä ärsyttää.
Auranjoen ranta oli kaunis, koivut keltaisia. Harva sade tapaili veden pintaa ja poskia nipisti. Villavaatteisten ulkoiluttajiensa vierillä touhusi hyväntuulisia koiria, ilmassa tuntui kaipaamani talven raikkaus ja uutuus. Mietin mahdollisia syitä vihata kaupunkia, sillä en tiedä yhtäkään sinne muuttanutta joka pitäisi paikasta. Betonilaatat olivat märkien lehtien kohdilta tummuneet.
Paluumatkalla Forssan ylitse lensi parvi kaikuvaäänisiä joutsenia, kokivat muuttonsa tärkeäksi. Kevyt kostea lumi hieroitui tuulilasiin. Selasin ostamaani maailmantaiteen kirjaa ja mietin, miten vähän ihmisillä on loppujen lopuksi sanottavaa. Samanlainen tuntemus tulee toki myös omia vanhoja blogimerkintöjä katsellessa.
Olen valmis ostamaan huonekasvin. Tähän päädyn heti YTHS:n reseptien hakemisen jälkeen. Laiskuus lienee huipussaan silloin, kun ei millään viitsisi lähteä Töölöön asti niitä hakemaan vaikka tehtävä on koko päivän ainoa pakollinen. Töihin raahaudun vasta huomenna, ja siitä eteenpäin viikon jokaisena iltana. Sunnuntai kuluu Järvenpäässä inventoidessa. Tuplaliksa ja lihava palkkakuitti pitävät puuron pöydässä. Ensi periodissa osallistun vain yhdelle kurssille, mikä merkitsee elintasoni nousua aikaa jäädessä enemmän rehelliselle veronmaksulle jota työnteoksikin joku kutsuu. Henkilökohtaisesti olen toki sitä mieltä, että veroja saisi enemmänkin maksaa sillä kloorinpolttamat selässä ja baarikaapin oven availun rasitukset käsivarressa ei omaa osaa paljon parane valittaa.
Valinnanvapauteen turtuneena rikkaan pohjoisen asukkaana pelkäänkin jääväni Anttilan viherkasviosastolle viidenkymmenen lajikkeen ansaan ja poistuvani myymälästä pelkän kaljakeissin kera. Kulttuuriperinnölleni uskollisena osaan jo sujuvasti ohittaa kaupungin polvillaan seisovat kerjäläiset vailla suurempia tunnontuskia. Onneksi liityin Amnestyyn jo pari vuotta sitten sillä nykymenolla saattaisin hyvinkin vastata kysymykseen "Kiinnostaisiko ihmisoikeudet?" välinpitämättömällä lausahduksella "Ei, mulla on jo."
Nyt loput reilut kahvit naamariin ja housut jalkaan. Ihmisiä ja itseä vihaavassa mielentilassa on hyvä mennä ihan keskustan kautta.
Riittoisa lauantai meni veljen autossa istuessa ja liikennemerkkien opettamisessa takapenkin seitsemänvuotiaalle. Perillä Turussa odotti alemman keskiluokan paratiisi, joka tarjoaa ylihintaista märkää hauskaa koko perheelle. Näin myös meille. Iho alkoi oireilla parin tunnin ihmisten ja kloorin seassa mölskimisen jälkeen, ja siirryin suosiolla hotellihuoneeseen selaamaan Trendiä. Myöhemmin muovisten miekkakalojen alla illastamisen jälkeen tienasin valvomalla (selaamalla Trendiä) nukkuvan seitsemänvuotiaan vierellä ja katsomalla ikkunasta Turkua by night. Aamulla kutisin keskustaa kohti muiden mennessä vielä uimaan. Kellojen yllättävän modernin kuuloista moukinaa seuraamalla löysin tuomiokirkolle, koetin ovensuusta tiirailla arkkitehtuuria papin saarnan seasta. Viehättävä kahvila kirkon kivijalassa oli vielä kiinni. Mitä enemmän uskonnosta etääntyy, sitä vähemmän se näemmä ärsyttää.
Auranjoen ranta oli kaunis, koivut keltaisia. Harva sade tapaili veden pintaa ja poskia nipisti. Villavaatteisten ulkoiluttajiensa vierillä touhusi hyväntuulisia koiria, ilmassa tuntui kaipaamani talven raikkaus ja uutuus. Mietin mahdollisia syitä vihata kaupunkia, sillä en tiedä yhtäkään sinne muuttanutta joka pitäisi paikasta. Betonilaatat olivat märkien lehtien kohdilta tummuneet.
Paluumatkalla Forssan ylitse lensi parvi kaikuvaäänisiä joutsenia, kokivat muuttonsa tärkeäksi. Kevyt kostea lumi hieroitui tuulilasiin. Selasin ostamaani maailmantaiteen kirjaa ja mietin, miten vähän ihmisillä on loppujen lopuksi sanottavaa. Samanlainen tuntemus tulee toki myös omia vanhoja blogimerkintöjä katsellessa.
Olen valmis ostamaan huonekasvin. Tähän päädyn heti YTHS:n reseptien hakemisen jälkeen. Laiskuus lienee huipussaan silloin, kun ei millään viitsisi lähteä Töölöön asti niitä hakemaan vaikka tehtävä on koko päivän ainoa pakollinen. Töihin raahaudun vasta huomenna, ja siitä eteenpäin viikon jokaisena iltana. Sunnuntai kuluu Järvenpäässä inventoidessa. Tuplaliksa ja lihava palkkakuitti pitävät puuron pöydässä. Ensi periodissa osallistun vain yhdelle kurssille, mikä merkitsee elintasoni nousua aikaa jäädessä enemmän rehelliselle veronmaksulle jota työnteoksikin joku kutsuu. Henkilökohtaisesti olen toki sitä mieltä, että veroja saisi enemmänkin maksaa sillä kloorinpolttamat selässä ja baarikaapin oven availun rasitukset käsivarressa ei omaa osaa paljon parane valittaa.
Valinnanvapauteen turtuneena rikkaan pohjoisen asukkaana pelkäänkin jääväni Anttilan viherkasviosastolle viidenkymmenen lajikkeen ansaan ja poistuvani myymälästä pelkän kaljakeissin kera. Kulttuuriperinnölleni uskollisena osaan jo sujuvasti ohittaa kaupungin polvillaan seisovat kerjäläiset vailla suurempia tunnontuskia. Onneksi liityin Amnestyyn jo pari vuotta sitten sillä nykymenolla saattaisin hyvinkin vastata kysymykseen "Kiinnostaisiko ihmisoikeudet?" välinpitämättömällä lausahduksella "Ei, mulla on jo."
Nyt loput reilut kahvit naamariin ja housut jalkaan. Ihmisiä ja itseä vihaavassa mielentilassa on hyvä mennä ihan keskustan kautta.
18. lokakuuta 2007
Tylsää.
Tentti: 1) Luonnehdi Lähi-idän demokraattisia rakenteita heikentäneitä tekijöitä. 2) Miten Saudi-Arabiaan liittyy termi "sanan ja miekan liitto"? 3) Miten juutalainen yhteisö kehittyi Palestiinassa brittimandaatin aikana ensimmäisen maailmansodan jälkeen? 4) Tarkastele Suezin kriisiin johtaneita diplomaattisia syitä sekä Israelin asemaa konfliktin jälkeen.
Joo. Olis voinut saudeista sen verran lukea, ettei olis nolosti heittänyt henkilöitä kahden sadan vuoden päähän oikeasta ajankohdastaan. Lisäks löysin vartti sitten videon JUUTUUBISTA, jonka sisältö on täydellinen vastaus kysymykseen.
Viini: join jo kaiken.
Väsymys: valvoin eilen klo 02:45 saakka ja luin tottakai vääriä kohtia.
Telkkari: näin asennat kokolattiamaton!
Tekis mieli käpertyä sängynpohjalle ja unohtua sinne. Jos olis ees se sänky eikä makuupussia ja sohvaa, jossa on vuokraisännän perseenkuva.
Nukkumaan meneminen tuntuisi luovuttamiselta, joten taidanpa sulkea koneen ja tuijottaa seinään.
Näin kirjoitin eilen illalla. Oikeasti luin Vonnegutin Äiti yötä ihan liian pitkään ja torkutin aamulla itseäni kaksi tuntia ekstraa, missaten pyykkivuoron ja arvokasta aikaa Anttilan varastotyhjennysmyynneissä.
No, ei mulla rahaakaan ole.
Hyvä uutinen on, että olen hukannut maksamattomien laskujen pinoni. Hahhahhah! ...hah.
Joo. Olis voinut saudeista sen verran lukea, ettei olis nolosti heittänyt henkilöitä kahden sadan vuoden päähän oikeasta ajankohdastaan. Lisäks löysin vartti sitten videon JUUTUUBISTA, jonka sisältö on täydellinen vastaus kysymykseen.
Viini: join jo kaiken.
Väsymys: valvoin eilen klo 02:45 saakka ja luin tottakai vääriä kohtia.
Telkkari: näin asennat kokolattiamaton!
Tekis mieli käpertyä sängynpohjalle ja unohtua sinne. Jos olis ees se sänky eikä makuupussia ja sohvaa, jossa on vuokraisännän perseenkuva.
Nukkumaan meneminen tuntuisi luovuttamiselta, joten taidanpa sulkea koneen ja tuijottaa seinään.
Näin kirjoitin eilen illalla. Oikeasti luin Vonnegutin Äiti yötä ihan liian pitkään ja torkutin aamulla itseäni kaksi tuntia ekstraa, missaten pyykkivuoron ja arvokasta aikaa Anttilan varastotyhjennysmyynneissä.
No, ei mulla rahaakaan ole.
Hyvä uutinen on, että olen hukannut maksamattomien laskujen pinoni. Hahhahhah! ...hah.
14. lokakuuta 2007
world through a plastic lens
Huhhuh.
Torstai meni junamatkailuun (peuran siluetti pimenevällä pellolla), nälkäisenä Stockan edessä horjumiseen (donitsin tuoksu) sekä hillittömään känningiin. Siirsin käyttötililleni, toiselta hoosiannaa huutavalta tililtä, 60 euroa mielessäni hätävarjelun liioittelu. Perjantaiaamuna kävi selväksi, että koko raha oli mennyt ja enemmänkin. Pääsin sentään Tampereelta takaisin, verkkokalvoilla kuvia brassipaidassa tanssivasta brassista, muovisista astronauttipatsaista ja tyhjistä cuba libre -laseista - toki myös aamuyön vaakasuorasta räntäsateesta, Hesarista makaamassa ovimatolla ja aamuhetkestä, jona äiti soittaa ja kysyy missä helvetissä olen. Melko helvettiä herääminen olikin, vaikka sen paikka olikin mitä miellyttävin.
Perjantaina en muuta tehnytkään kuin pidättelin oksennusta koko kotimatkan (Ryttylässä oli otsa hieman enemmänkin hiessä) ja sänkyyn päästyäni nukahdin viideksi tunniksi. Jaana soittikin vähän ennen iltayhdeksää kahville, Medissä tutut koettivat houkutella alakertaan keikalle. Voi luoja, ei.
Koko viikonloppu oli tarkoitus istua kirkkaan otsan valaistuksessa tenttikirjojen yllä. Huomenna olis toinen mahdollisuus kahdesta tenttiä eräs kokonaisuus, lukematta on vaatimattomasti vähän vajaa 400 sivua sekä luentomuistiinpanot. 200 sivua siis olen tässä syksyn mittaan onnistunut kahlaamaan. Onneksi tajusin jo viime vuonna, että olen paska opiskelija. Paska olen myös siivoojana, lapsenvahtina ja painonpudottajana. Nannaa-naana-na!
Tämän hetken vitutus: vuokraisäntä oli kämpässä viikonlopun, on käyttänyt mun astioita sekä asentanut digiboksin, mikä tulee lihaksi toimimattomana televisiona. JUMALAUTA. Rauhalliseen sunnuntai-iltaan vaan nyt kuuluu puoli yhdeksän uutiset ja brittihuumori. Lisäks musta tuntuu, että olen lihonut noin viisitoista tuhatta kiloa, ja viikon päästä pitäisi olla Turussa kylpylässä esittelemässä joka suuntaan revenneitä reisiä. Odotan eläkevuosia ja kunnon syytä näyttää tältä.
Huikea päänsärky. Griss-oooommmm...
Torstai meni junamatkailuun (peuran siluetti pimenevällä pellolla), nälkäisenä Stockan edessä horjumiseen (donitsin tuoksu) sekä hillittömään känningiin. Siirsin käyttötililleni, toiselta hoosiannaa huutavalta tililtä, 60 euroa mielessäni hätävarjelun liioittelu. Perjantaiaamuna kävi selväksi, että koko raha oli mennyt ja enemmänkin. Pääsin sentään Tampereelta takaisin, verkkokalvoilla kuvia brassipaidassa tanssivasta brassista, muovisista astronauttipatsaista ja tyhjistä cuba libre -laseista - toki myös aamuyön vaakasuorasta räntäsateesta, Hesarista makaamassa ovimatolla ja aamuhetkestä, jona äiti soittaa ja kysyy missä helvetissä olen. Melko helvettiä herääminen olikin, vaikka sen paikka olikin mitä miellyttävin.
Perjantaina en muuta tehnytkään kuin pidättelin oksennusta koko kotimatkan (Ryttylässä oli otsa hieman enemmänkin hiessä) ja sänkyyn päästyäni nukahdin viideksi tunniksi. Jaana soittikin vähän ennen iltayhdeksää kahville, Medissä tutut koettivat houkutella alakertaan keikalle. Voi luoja, ei.
Koko viikonloppu oli tarkoitus istua kirkkaan otsan valaistuksessa tenttikirjojen yllä. Huomenna olis toinen mahdollisuus kahdesta tenttiä eräs kokonaisuus, lukematta on vaatimattomasti vähän vajaa 400 sivua sekä luentomuistiinpanot. 200 sivua siis olen tässä syksyn mittaan onnistunut kahlaamaan. Onneksi tajusin jo viime vuonna, että olen paska opiskelija. Paska olen myös siivoojana, lapsenvahtina ja painonpudottajana. Nannaa-naana-na!
Tämän hetken vitutus: vuokraisäntä oli kämpässä viikonlopun, on käyttänyt mun astioita sekä asentanut digiboksin, mikä tulee lihaksi toimimattomana televisiona. JUMALAUTA. Rauhalliseen sunnuntai-iltaan vaan nyt kuuluu puoli yhdeksän uutiset ja brittihuumori. Lisäks musta tuntuu, että olen lihonut noin viisitoista tuhatta kiloa, ja viikon päästä pitäisi olla Turussa kylpylässä esittelemässä joka suuntaan revenneitä reisiä. Odotan eläkevuosia ja kunnon syytä näyttää tältä.
Huikea päänsärky. Griss-oooommmm...
9. lokakuuta 2007
Talviunille, pliis
Eilinen meni omaa pärstää Hesarissa ja Hbl:ssä pällistellessä sekä kipeytyneestä polvesta kärsiessä. Tänään on tiistai eikä mikään oikein huvittaisi, vähiten luennolle meno sekä tenttiin lukeminen. Oli tarpeeksi vaikeaa kammeta ajoissa sängystä ylös - ja totta kai väärällä jalalla.
Vierailin kompleksissa, jonka joka toisella seinällä juliste huusi SAIRAALASSAMME ESIINTYY RIPULI-OKSENNUSTAUTIA. Itse lääkäri oli mukava, totesi että mulla on sellainen vamma molemmissa polvissa, että ne nesteytyy ja kipeytyy rasituksesta (eli mistä vaan) eikä sitä oikein voi hoitaa. Jalkoja ja niveliä särkiessä alkaa todellakin ymmärtää sitä porvoolaista sarjakuvapiirtäjää, joka itse tahtoi jalkansa amputoitavan.
Ensi verikokeissa katsotaan, onko mulla reuma.
Sairastun uusiin tauteihin noin kolmen vuoden välein. Siihen näköjään tottuu.
Vierailin kompleksissa, jonka joka toisella seinällä juliste huusi SAIRAALASSAMME ESIINTYY RIPULI-OKSENNUSTAUTIA. Itse lääkäri oli mukava, totesi että mulla on sellainen vamma molemmissa polvissa, että ne nesteytyy ja kipeytyy rasituksesta (eli mistä vaan) eikä sitä oikein voi hoitaa. Jalkoja ja niveliä särkiessä alkaa todellakin ymmärtää sitä porvoolaista sarjakuvapiirtäjää, joka itse tahtoi jalkansa amputoitavan.
Ensi verikokeissa katsotaan, onko mulla reuma.
Sairastun uusiin tauteihin noin kolmen vuoden välein. Siihen näköjään tottuu.
7. lokakuuta 2007
Sunnuntai
Tajuttomasti on materia vaihtunut materiaan - kävin Hakaniemen markkinoilla ostamassa muun muassa vähän divarikirjoja sekä vesirinkeleitä, ja sitten piipahdin Kauppatorilla Silakkamarkkinoilla (joo joo hei), kun äiti käski vegaanitytärtään ostamaan silakkasäilykkeitä tai perintöä ei tipu. Meinasin kostoksi ostaa jotain uskomatonta tuubaa, mutta mieli muuttui, kun hintoja katseli. Hohhoh. Yllättävää markkinoilla tosin oli, upeiden purjelaivojen lisäksi, viihdyttäjäpuoli. Kauppatorilla kaikui suomalainen reggae! Kuvasin jammailevia sveitsiläisturisteja sekä lapsia, joita ei saanut lavan edestä pois rytmejä kuuntelemasta. Pisteet silakkaihmisille avoimuudesta, vaikken enää niin kyseisestä musiikkilajista välitäkään.
Yllättävä ei sitten ollut vastaus, jonka sain ratikassa pyydettyäni nätisti päästä kantamuksineni istumaan ikkunapaikalle haarat levällään istuvan ääliön ohi. Meinasin huutaa sille sairastavani syöpää ja olevani raskaana raiskauksen seurauksena ja kärsiväni spontaaneihin väkivallantekoihin pakottavasta taudista, mutten sitten viitsinyt - pelkäsin ehkä loukkaavani jotakuta ratikassa jolla oikeasti on syöpä tai joka on joutunut kokemaan raiskauksen. Herkuttelin vain mielessäni leikkaavani kyseisen miehen sukupuolielimet irti ja laittavani ne tehosekoittimeen pyörimään, tunneiksi.
Keräilin äsken kynttilöitä kasaan Anna Politkovskajan muistohetkeä varten. Unohdin lahjakkaasti ruokakauppojen olevan näin sunnuntaisin kiinni, joten pakko on pärjätä tuikuilla. Sopivasti nousin etelärannassa väärään kolmoseen, joten tuli nähtyä Venäjän suurlähetystö ennen h-hetkeä. Jostain syystä Tehtaankadun ympäristö ei allekirjoittaneelle ole koskaan tullut tutuksi.
Jos sitä sitten tiskais. On tehosekoitin aika hurjassa kunnossa.
Yllättävä ei sitten ollut vastaus, jonka sain ratikassa pyydettyäni nätisti päästä kantamuksineni istumaan ikkunapaikalle haarat levällään istuvan ääliön ohi. Meinasin huutaa sille sairastavani syöpää ja olevani raskaana raiskauksen seurauksena ja kärsiväni spontaaneihin väkivallantekoihin pakottavasta taudista, mutten sitten viitsinyt - pelkäsin ehkä loukkaavani jotakuta ratikassa jolla oikeasti on syöpä tai joka on joutunut kokemaan raiskauksen. Herkuttelin vain mielessäni leikkaavani kyseisen miehen sukupuolielimet irti ja laittavani ne tehosekoittimeen pyörimään, tunneiksi.
Keräilin äsken kynttilöitä kasaan Anna Politkovskajan muistohetkeä varten. Unohdin lahjakkaasti ruokakauppojen olevan näin sunnuntaisin kiinni, joten pakko on pärjätä tuikuilla. Sopivasti nousin etelärannassa väärään kolmoseen, joten tuli nähtyä Venäjän suurlähetystö ennen h-hetkeä. Jostain syystä Tehtaankadun ympäristö ei allekirjoittaneelle ole koskaan tullut tutuksi.
Jos sitä sitten tiskais. On tehosekoitin aika hurjassa kunnossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)