Kahden aikaan arkipilkku, ravintolat hätistävät ulos asiakkaansa jotka heinäsirkkaparvien tavoin hitaasti hajaantuvat kukin suuntaansa. Tupakit poltellaan, askelten taakse jäävät kusivanaiset kadut, laulut loppuja vaille. Sä oot hyvä jätkä kuule, kuuletsä, sä oot hyvä jätkä mä sanoin, meillä on yhteys, nyt meillä on yhteys.
Nainen punavalkoraitaisessa mekossa, sievä pysty nenä
Mä olen niin päissäni ettei tätä usko kukaan --- ei kukaan mä sanon! ---pitele mua
Ja kymmenisen sekuntia myöhemmin, nuori mies miesseurueessa, katselee ylös portaita kohti Neljättä linjaa
Nyt jos koskaan täytyy sanoa, rakas Kirsti - nyt ei pysty
Hesari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti