Kalliosta Kontulaan

Viime päivät olen viettänyt maalla. Hoidin koiraa Kanta-Hämeessä kolmen helteisen päivän ajan, nostin säännöllisesti jalat pöydälle uudenkarhealla terassilla ja katselin pihalammen tummaa pintaa tenttikirja sylissä. Kävimme venevalkamassa katsomassa joutsenenpoikasia, kuuntelimme sirkkojen sirinää polttavan hiekkatien varrella, minä paistoin iltahämärässä lettuja ja puolitin sen viimeisen koirankuppiin. Sorruin tylsyyksissäni puutarhanhoitoon ja puoliturhaan kauppareissuun neljän kilometrin päähän, pysähdyin taas hengähtämään ylämäkeen puusta veistetyn ilvespatsaan vierelle joka raskaskulmaisena katseli linnunlaulusta vapaata hakkuuaukeaa. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa. Iltaisin kiskoin päänsärkyisenä talon tietotekniikan irti seinästä ja laskin välähdyksen ja äänen väliä, irvistelin akillesjännettä josta lenkkikenkä oli kaapinut ihon irti. Soitin emännän ääntä Tanskan päästä kaiuttimen kautta, eläin höristeli ja viimein sohi tassullaan puhelimen kiinni. Tuu tänne sanomaan.

Kiitos jokapäiväisen päänsäryn ja sen aiheuttaman hitaan lukutahdin päätin olla menemättä huomiseen kesätenttiin ja tenttiä nuo samat kirjat ensi kuussa, mikäli mahdollista. Ensi viikolla tentin kuitenkin kaksi kehitysmaatutkimuksen kurssia kerralla, eipä tässä kaikkea jaksa. Onni on Teema – sieltä sattui lauantaina tulemaan dokumentti, joka oli tehty yhden ensiviikkoisen tenttikirjani pohjalta. Onneksi joskus on tehty opiskelu helpoksi! Päätettyäni tänään skipata huomisen tentin, aloin silmäillä syksyn opetusohjelmaa ja mahdollisia proseminaariryhmiä. Pakollisten kieliopintojen tasokoepäivät on jo kalenterissa. Vetelehdin vielä kesäkuun, painan hommia kaksi kuukautta ja sitten saakin taas opinnot ahdistaa. Päätetty. Nyt soittimessa pyörii Magyar Possen paras levy, takana on tunteja ylimääräistä unta ja lompakossa uinuu tyhjyys. Olkoon kaikki.

Ylihuomenna painun Itä-Helsinkiin tuntemattomaan paikkaan ja töihin, joista ei ole minkään sortin aiempaa kokemusta, mutta joista aion murjoa itseni läpi vaikka väkisin. Laastaria kyllä riittää.