En tiedä, onko pakollista lukea parit gradut pelkkää englannin suullisen ilmaisun kurssin pienryhmäkeskustelua varten, mutta kuulemani mukaan ei yrittänyttä laiteta. Tosiasiassa minun olisi suonut lukeneen ainakin muutaman kappaleen jo vuodesta 2006 roikkuneesta filosofian tenttikirjasta tai vaihtoehtoisesti vaikka tiskanneen, mutta onpa vaan tuo ies-sosiologia kiinnostavaa. Sitä paitsi P tulee pian, ja sitten katsomma pari jaksoa Housea, kenties oluen kera. Olen sen ahkeralla päivälläni ansainnut.
Kävin tänään nimittäin pitkästä aikaa kirpputorilla. Minulla ei ole yli puoleen vuoteen ollut löysää rahaa kirppishölmöilyyn, joten paluu Vallilan Valtteriin oli hikisyydestään huolimatta enemmän kuin tervetullut. Löysin palttiarallaa kuudella eurolla sikahienot, valkoiset klipsikorvikset, ihanan sinisen jättineuleen, printin nykyisen Fennoskandian alueen kartasta 1600-luvun lopulta, herätyskellon sekä pienen noin viisikymmenvuotiaan kultareunaisen kehyksen. Vain piiska puuttuu! Materianhaalinnan jälkeen suuntasin laatuseurani kanssa kotiini ruoanlaittoon ekstemporee-aineksista sekä juoruamaan kuumista aiheista. Onnistunut sunnuntai, sanoisin. Huomenna iltavuoroon, tiistaina tie Tampereelle ja toivon mukaan lasi viiniä. Voisin aloittaa jo aamujunassa, niin ei keskustelun vetäminen vieraalla kielellä niin jännittäisi.
Muutoin olen elämääni kuluttanut oman alan työpaikkoihin soitellen ja kesätyöpaikkaa kalastellen. Parit hakemukset olenkin jo lähettänyt helsinkiläisiin kohteisiin - toivon pääseväni edes yhteen haastatteluun, toisin kuin viime vuonna. Alan kokemusta ja kaikkea! Paksusankaiset silmälasit! Valmius siivota vessoja! Ilmeisesti ansioluettelostani puuttuu kulttuuriministerin virassa toimiminen, tunnustus syöpälääkkeen keksimisestä sekä valokuva pövvöisen kodittoman eläimen kanssa. Muuta selitystä ei ole.
Väsyttää tämä elämä vähän. Liikaa kirjoja lukematta, pyykkiä pesemättä, loskaisia katuja tallaamatta, junalippuja ruttaamatta, urpoja palvelematta. Toisaalta olen saanut aikaankin jotain; ostin jääkaappiin valon ja Stockalta liioitellun suuren, sydämenmuotoisen suklaarasian, jossa oli kaunis nauha.
3 kommenttia:
Mennään joskus yhdessä kirpparille tappelemaan samoista aarteista. Ja haetaan jatkossa aina samoja työpaikkoja. Kilpailuhan on päivän sana.
Lisäksi valmius myös kontata pölyisen, öljyisen veturin höyrykattilan kupeessa pyyhkimässä pölyjä sekä keittää kahvia sadoille teatterivieraille 11 tunnin työpäivän jälkeen!
Toisaalta kyllä haaveilen työpaikasta, jossa saisi lukea monta kirjaa viikossa.
Lähetä kommentti