Elämäni on nykyisin kolmen suuren kaupungin välillä triangelointia. Tampereella ovat luennot, jäiset kadut, kissan rullalle sutimat räsymatot, tytsyt, siideriä Konttorissa ja öiden mykkyydessä oranssia taivasta savuttavien tehtaiden piiput. Turussa arkiston seisova ilma, puutalot, Assari ja majapaikan televisiossa aamuyöllä teksti-tv:n senssi-chat. Helsingissä kaivaudun sänkyyni toivoen, etteivät velvollisuudet huomaa, annan pölyn kerääntyä, herään aikaisin ja lähden töihin aamukahvia juomatta. Lupasivat kouluttaa vastaavaksi, jos jään kesällä kokopäiväiseksi. Työtehtävien lisääntyminen ja palkannousu eivät juuri korreloi keskenään, joten taidan jättää tämän mahdollisuuden elämästäni käyttämättä.
Olen viime aikoina oppinut kaikenlaista. Opponointia, kolmen tunnin tappavaa ruotsin suullisen kurssin sessiota ja parin tunnin junamatkaa edeltävänä yönä ei kannata kaataa kurkkuunsa siideriä, olutta, tequilaa ja pastista sekä nukahtaa patjalle ilman tyynyä meikit naamassa. Hiekoittamattomalla kadulla ei kannata juosta. Jos on alasti, kannattaa laittaa verhot kiinni. Kirjaston kirjat sopisi palauttaa ajoissa. Edellisiltana puhelimeen nauhoitettuja äänitteitä ei kannata gänässä laittaa viestin merkkiääneksi, koska hipihiljaisessa junavaunussa maksimivolyymillä kajahtava HILJAA on melko kiusallinen. Lisäksi tiedostoa nimeltä orava.jpg ei kannata avata, mutta senhän nyt oppi jo lukiossa.
Yhtäältä tekisi mieleni unohtua kylpyyn, toisaalta Housen ykköskauden loppujaksot ovat vielä katsomatta. Yhdistääpä nämä kaksi.
Jotain laskuja vois kans maksaa.
1 kommentti:
Televisio kylppärissä olisi aika ideaalia... mutta siinä toisaalta se vaara ettei koskaan pääsis ammeesta mihinkään. Mulla ei edes ole ammetta. Viimeks sellanen tais olla Hyvinkäällä. Aika järkyttävää.
Lähetä kommentti