Eilen pikapikaa matkasin Tampereelle kypsyysnäytteeseen. Luin aamujunassa omaa tutkielmaani läpi, mutustin omenaa ja katselin ohi vilistäviä vaaleanvihreitä maakuntia. Tunsin kummallista onnentunnetta, ja ymmärsin olevani omimmassa tilassani matkalla. Toisaalta lähteminen on ollut minulle aina vaikeaa, ja on yhä. Mutta päästessäni matkaan tuntuu, etten halua seisahtua koskaan.
Liike ja muutos on hyvästä. Myöhemmin illalla istahdin hetkeksi kahteen paikkaan, ensin synttärietkoille parin korttelin päähän ja tuonnempana Toveriin. Hyvää seuraa, juomaa ja ruokaa, ja Euroviisut kovaa ja korkealta. Vakuutuin jo esikatselujen aikaan, että sittemmin voittaneessa kappaleessa on imua - täydellinen sekoitus kansanmusiikin poljentoa ja lingua francaa, esittäjänään maahanmuuttajaperheen kaksikielinen jälkeläinen. Mikä voisi paremmin edustaa Eurooppaa?
Nyt lämmitän Keijon parantamaan töistä kipeytynyttä selkääni. Mitkään sunnuntailisät eivät ole tämän arvoisia. Kun olen iso, voitan lotossa, jotta voin aina olla matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti