Ah, nouskosi kirkasna, päivyt uus,/ kun loppuvi raatajan rauhattomuus/ ja päättyvi pitkä päivätyö!

Sitä tietää olleensa lähelle oikeissa vappubileissä, kun porukalla lähtiessä pysähtyy hetkeksi kadulle oksennuksen viereen, keskelle lämmintä kevätyötä, ja saa alakerran nihkeentyneeltä Westerbergiltä niskaansa litran kylmää vettä.

Ulkona on ylivaloisaa, aamuvuoron haamu kummittelee silmäkuopissa ja kaksi siveysaiheista paksua kirjaa odottaa tulkitsijaansa. En enää juuri pyöri muualla kuin töissä, säälittävää. Aamun tuntien valopilkku oli muuten nuori mies, josta kerkesin ajatella, että onpa aivan hirveä solmio.

- Ja viis ja seitkyt takaisin.
- Kiitti. Mitä muuten tykkäät mun solmiosta?
- ...

Jos joku muuten tietää, kuinka voisin ansaita nopeasti ja helposti ylimääräistä, saa kertoa minullekin. Sain nimittäin tietää, ettei työvuoroja olekaan ennen kesäkuun puoliväliä niin paljon tarjolla kuin on annettu ymmärtää. Aaargh! BB-karsintoihin osallistuminen ei tunnukaan enää niin typerältä ajatukselta. Suojaa ja syötävää pariksi kuukaudeksi, luksusta! Tosin katsojaluvut saattaisivat pudota jyrkästi noin puolitoista sekuntia sen jälkeen, kun ruudussa näytettäisiin meitsiä suihkussa.

Nyt kiinnostaisi kovasti mennä Karhupuistoon kahville ja jäätelölle. Palatessani töistä valitsin mielentilaani mahdollisimman huonosti sopivan reitin - sen varrella ei muuta juuri ollutkaan kuin aurinkoisilla terasseilla nautiskelevaa lauantaikansaa. Piti lohdukkeeksi ostaa matkan varrelta kevään ensimmäinen mehujää. Oli hyvää.

Lisäks mua hei kiinnostaa, kuka tätä oikein lukee. Erillisiä kävijöitä on laskuri nakuttanut jo lähelle kahdeksansataa. En usko, että kaikki kaverini olisivat selailleet mielenkiinnosta soikeana tätä bloginpierua kaikkialla, esimerkiksi kaikilla yliopiston koneilla. Paljastakaa itsenne! Alastomimmalle palkinto!