Allein Gott in der Höh' sei Ehr'

Ylevää. Olen viime päivinä istuksinut eriskummallisissa hetkenristeyksissä, muun muassa Karhupuiston laidalla tytsyn ja vahingossa alkoholillisen oluen kanssa livetangoa kuunnellen sekä myöhemmin, puolihumalaisena yksin kirkonpenkissä ja antanut Bachin tunkeutua syvälle korvakäytäviin. Ikkunoiden takana yö tummui, kanttorin punaiset hiukset hehkuivat, ja minä pistin silmät kiinni. Menneen jäljen henkiin herääminen iski kuin tuhat volttia. Menen uudestaankin, ja seura kelpaa!

Aamut ovat jo kylmiä. Olen tämän viikon hytissyt pitkin katuja puoli kuuden jälkeen, verisiä ruiskuja väistellen, ja perillä käärinyt takin valmiiksi rullalle laukkuun. Kesä palaa päiväksi, mutta illaksi tuuli viilenee. Hippinaapuri polttaa jo kynttilöitä, ja antaa kissansa ulkoilla ikkunalaudalla, neljännessä kerroksessa. Odotan hätäistä meaaauwww-ääntä ja tömähdystä, sillä kissa näyttää sekä nuorelta, uteliaalta että tyhmältä. Ainakin se näyttää metsästävän kärpäsiä, hyvin lähellä reunaa.

Olen syysihmisiä. Syksy tarkoittaa kauniinkirpeitä päiviä, pikkupakkasia, syntymäpäiväni lähestymistä (joka todennäköisesti lakkaa pian olemasta odotuksen arvoista), täyttyvää kalenteria ja kaikkea ah niin uutta. Tänä syksynä aloitan uuden kielen, kaksi uutta sivuainetta sekä jumpassakäynnin. Tavoitteina ovat lisääntyvä sivistys (hah) ja koheneva kunto (hah). Orandum est ut sit mens sana in corpore sano. Aion myös ostaa pyöräilykypärän, sisäliikuntakengät sekä silitysraudan. Jihuu! Jokaviikkoista ruuduntuijottelua ja salaatinsyöntiä voisi myös jatkaa. Saako olohuoneenne vallata, madamet? Juhuu?






Veljeni lapsi on kaunis. Niin pienet kädet ja silmät, pehmeä iho. Nukkui, vaikka otin sata lähikuvaa.