Helpottaa

Huh.

Olen tehnyt töitä, ollut hermojen pettämisen vuoksi sairaslomalla, käynyt lempikahvilassani viimeistä kertaa ja muuttanut pois. Olen myös, muuton jälkeen, paijannut siskoni ylienergistä koiraa, tehnyt mokkapaloja ja juhlinut kuusivuotiaan elämäntaivalta. Nyt otan muutaman päivän rennosti radanvarsikaupungin rauhassa. Ensimmäinen kurssi alkaa torstaina - siihen asti saan siis vain maata. Ihanaa.

Odotan jo kovasti uutta arkea Tampereella. Töitä ei vielä ole, joten saan hetken keskittyä opiskeluun ja vaikka vaan olla, jos siltä tuntuu. Uusi kotini on hyvällä paikalla, sopivan kokoinen ja siisti. Koska minulta uupuu tiettyä irtaimistoa, saan hyvällä syyllä koluta kirpputoreja. Tarvitsen esimerkiksi eteiseen peilin ja kattolampun. Sain onneksi myös viivata tarvelistasta yli pari kodinkonetta, kun sattumalta mainitsin tarpeestani siskolleni. Minulle kyllä vanha kelpaa, onhan se käytetty ja hyväksi havaittu. Olenkin jo kaivannut leivänpaahtimen kolahdusta. Siisteintä syksyssäni ovat kyllä kaverit. Tänne vaan! Teille ovat oveni aina selällään ja korvat höröllään.

Juna kohisee läpi tuulisen kaupungin, naapurin koirat vuhkaavat. Kohta kasaan itseni pystyyn ja käväisen silittämässä kissaa teollisuusalueen kupeessa. Ja kenties ostamassa luentopaperia, kyniä, viivottimen ja uuden kansion. Ilman viivotinta olenkin pärjännyt jo kolme vuotta. Tenttikonseptin marginaaliviivoilla kun ei nyt niin ole väliä, kato opiskelijakortin avulla vaan noin ja nuin.