Olen viime päivinä muun muassa katsonut Simpsonien kakkoskautta, nauttinut munakoisoa ja inkivääriä, katsellut kaunista kaupunkia Pyynikin näkötornin laelta, sotkenut poskeni sokerimunkkiin sekä katsellut elokuvaa Kauas pilvet karkaavat pimeässä syysillassa kaukajärveläisen uimarannan parkkipaikalla. Viimeksi mainitussa hetkessä oli PAKKO nauttia punaviiniä, sillä milloin sitä nyt pääsisi näytökseen katsomaan Kaurismäkeä ja pyörittämään kielellään mausteista shiraz'ta? Ilta päättyi asiaankuuluvasti taksikyytiin. Uuestaan!
Tein tänään kuolemaa. Kolme tuntia kansantaloustiedettä, neljä yritysjuridiikkaa. Kumpikin luento luotti vanhan koulukunnan tavoille uskollisena pelkkään puheeseen tai hikiseen tussi ja kalvo -yhdistelmään. En olisi koskaan uskonut kaipaavani kaikissa maailman sävyissä riehuvia power point -slaikkuja, mutta se hetki tuli viimeistään viiden tunnin istumisen jälkeen. Lisäksi uskoni kanssaopiskelijoiden älykkyyteen katosi olemattomiin, kun jälkimmäisellä pieraisulla salillinen ihmisiä nauroi ensin Karpo-aiheiselle vitsille ja höhötti sen päälle urpoille espanjalaisille, jotka ovat lainsäädännössään suoneet kavennetut ihmisoikeudet tietyille kädellisille. Ihan jännittäväähän se on toisaalta seurata vierestä, miten joidenkin mielestä jatkuvan kidutuksen kielto on päivittelyn paikka. Kaiken maailman ...
Olin tänään ahkera kolmanteen kolmiulotteisen kuvaajan tangetin derivaatan neliöjuuren potenssiin. (Joo, piirsin tänään kolmiulotteisen kuvaajan. Minä. Kaiken maailman ...) Kävin jopa heittämässä postiin sen ainoan saakelin kirjan, joka jäi palauttamatta Helsingin pään kirjastoon. Käväisen viikonloppuna sarjisfestareilla vapaaehtoilemassa vain sunnuntain puolella, joten postilähetys oli ainoa vaihtoehto. Itella kyni minut puhtaaksi yhdellä merkin paikalleen länttäämisellä, enkä uskalla edes katsoa, miten paljon se kirja onkaan myöhässä. Tässä on asia, jota en vain opi. Kaipa keräilen myöhästymismaksuja, jotta tuntisin olevani elossa? Reunalla! Jihaa!
Tenttikirja laulaa seireeninäänellään. Tämä nimenomainen opus on joikannut jo syksystä 2006, ajattelin nyt saada tyrmäysvoiton. Ensin keitän kahvia.
3 kommenttia:
Anna sen soida ja huutaa vaan. Miksiköhän "kuntokuurilla" olevalle ihmiselle sali ei koskaan huutele samalla voimalla kuin nachopussi tai kalja? Ihmettelen.
Tosin tenttikirjojen huuto on vielä ikävämpää.
Juu, annoin. Jostain syystä aukaisin kirjan sijaan DVD-boksin. IHAN KOHTA alan lukea.
Käväisin äsken lenkillä, ja löysin maailman kauneimman asuinalueen. Kyllä kelpaa liikkua. Voi tosin olla, että kun taivaalta vihmoo loskaa, saattaa sen äässin ulos raahaaminen olla ylivoimaista, vaikka olis mikä. Ehkä meidän pitää aloittaa se sauvakävely?
Mulla on sauvatkin jo! Joten anytime, baby.
Lähetä kommentti