Olen aikamoinen martta. Poimittuani huimat neljä litraa punaviinimarjoja ja saatettuani ne pakastuskuntoon leipaisin vielä äsken parsakaali-sipuli-kirsikkatomaatti-paprika-savutofupiirakkaa. Mitalia tänne!
Ostin kyllä loppuviikon työeväiksi pari tölkkiä hernekeittoa ja avasin just palkkiokaljan, muttei kerrota kenellekään.
Kenellekään ei sovi myöskään kertoa, että tuli oltua vähän humalassa tuossa viikonloppuna, pitkästä aikaa. Joku ilmeisesti kaatoi kurkkuuni useammankin liikaa, vai miten se nyt meni. Joka tapauksessa muistan muutamien muovimukiskoolauksien päälle esimerkiksi ähkineeni bajamajassa ja maanneeni selälläni pimeässä puistossa. Kadotin myös sukkani. Mitalia tänne!
Tuli tänään myös, itsetuhoiselle luonteelleni ominaisesti, lupauduttua jo ties monennelle kotimaanreissulle äitini kanssa. Kolmen junanvaihdon päähän.
Talo, jonka anteliaasta pihasta marjani hain, oli muuten päässyt aavistuksen kärsimään viimeöisestä myrskystä. Pihalammen rannalla seissyt mänty oli kaatuessaan halkaissut talonpäädyn terassin ja vetänyt nurtsille palasen katonkulmaakin. Kolme metriä oikealle, ja koko talo olisi romahtanut. Kiva. Sähkötkin katkesivat vielä kahteen kertaan ruokaa tehdessämme. Itse kyllä nautin myrskystä - kaupunkitalon ylimmässä kerroksessa. Harvoinpa sitä pääsee katselemaan tällaista sähinää. Luulen, että idästä tullut metsäpalosavusumu teki esityksestä vielä mahtavamman. Koko horisontin mittaiset salamat pääsivät valaisemaan koko taivaan, kun sumu hajotti valoa laajalle. Istuin ja tuijotin. Vesi runnoi asfalttia, ja salamat haaroittuivat alas juostessaan kuin taisteluun valmistautuvan hirven sarvet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti