No nyt on aikuinen olo, mietiskelin täyttäessäni VR:n sivuilta löytyvää myöhästymiskorvauslomaketta. Perjantai 13. päivä näytti kyntensä matkan varrelle paskoutuneena junana ja kolmisen tuntia kestäneenä pelleilymeininkinä. Seistiin niin ikään etelään matkalla olleen S:n kanssa Hämeenlinnan asemalla odottelemassa seuraavaa iiseetä ja tuumattiin, että tästä puuttuu nyt enää räntäsade. Kun kaksi konnaria kuulutti junistaan samaa asiaa samaan aikaan toisistaan ilmeisesti tietämättä, piti tanssia oikein informaatioyhteiskuntatanssi. S:llä putos vielä jätskistä suklaat asemahallin lattialle. Että tänne niitä korvauksia (5,50e), saatana!
Tanssin äsken myös jääkaapinuusimistanssin. Pääsen eroon tuosta hirviöstä, jonka tuleen roihahtamista olen jännännyt jo vuoden päivät. Skool.
Kesä on mennyt jonnekin, ja hyvä niin. Työpäiviä on jäljellä enää kuusi - meitsi selvis! Duuni toki jatkuu syksyllä viikonloppuisin, mutta kuitenkin. Odotan jo päivien viilenemistä. Sais tulla vettä kuin aisaa ja mielellään tuulla niin, että naamasta lähtee iho. Hellettä en jaksa enää. Yhtään, mä sanon. Odotettavaa on muutakin, pedagogiset ja seminaari nyt pienimpinä. Lukupiiriäkin on tulollaan. Onneksi on ässä pedaryhmä, jonka kanssa jakaa ylämäet.
Bleääääärgghhh. Pari tuntia sitten oli Sinkkiksen ykköskauden kakkoslevy kuumana asemassa, kädessä pientilasiideriä ja lautasella muhkeaa salaattia. Nyt on pullo ja lautanen tyhjinä, kipeät viisaudenhampaat ja parisataa sivua tenttikirjaa. Melkein kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti