Kirjoitan tämän vielä kerran ylös eräälle apinalle: EI KIPEÄNÄ TÖIHIN. Kolme päivää puolikuntoisena (joista viimeinen pää aavistuksen kipeänä illalla nurmikolla nautitusta cavasta) duunissa johti nyt siihen, että jouduin siirtämään tämänpäiväistä työhaastattelua myöhemmäksi. Kolme jaksoa Olipa kerran ihmistä ei jostain syystä auttanut oloon - puhumattakaan kalenteriin vilkaisusta. Päiviin ei näytä mahtuvan edes pierunvinkaisua koko syksynä, vaikka jotain töitäkin pitäis tehdä ja vaikka elääkin niinQ. Mut ei sitten. Fine. Meitsi taipuu tuulessa kuin pajunvitsa.
Kivaakin on pitänyt tässä loppukesän iloksi. Särkänniemessä lähti ääni, käsi taputti kirjavaa muulia ja vaatteet kastuivat moneen kertaan. Tyhjinä palautetut tenttikonseptit unohtuivat. Lasejakin on tullut kilisteltyä ja ties mille. Akut ovat miltei latingissa ensi viikolla alkavaan vuoden kestävään rutistukseen, paitsi etteivät ole. Ei auta muu kuin autopilotti ja vahva kahvi.
Iltaisin tulee häkellyttävän pimeää - kaivoin jo heijastimet käden ulottuville. Kai se on syys, kun sukkahousut ovat paksuuntuneet samaa tahtia pilvien kanssa.
Sataa vanhoihin lätäköihin.
4 kommenttia:
Täytyy vaan yrittää ladata niitä akkuja koko talven vähintään kerran viikossa esim. juomalla kaljaa.
Kannatan! Onni on lukupiiri.
Hämmentävää, en ole eläessäni kohdannut oloa, johon Olipa kerran ihminen ei auttaisi - edes parin päivän viiveellä
Näinpä - tästä sitä tietää jonkin olevan tosissaan vialla. Jos sarjaa sais suoraan suoneen?
Lähetä kommentti