Tämä opiskelijaelämä on siitä jännää, että yhtenä päivänä sitä makaa sohvalla tenttikirja naamalla pieruverkkarit jalassa hela dan ja toisena kohottelee maljoja ja verkostoituu erinäisissä juhlaseminaareissa. (Ihan kaikkien kanssa en tohtinut käydä laskemassa verkkoja vesille - esimerkiksi presidentti Halosen jätimme (taas) rauhaan.)
Edellinen merkintäni antoi todellisuudestani hieman ruusuisen kuvan. Oikeasti se tenttikirja on aivan saa-tanan vaikeaa luettavaa (en voi uskoa, että tässä vaiheessa opintojani jaanaan jotain opusta 20 sivun tuntivauhdilla!), eivätkä nämä hommahommaset edisty ihan niin rivakkaan kuin mitä soisin. Edistystä on toki tapahtunut, kiitos ihanan graduohjaajani. Torstaisessa ohjaustuokiossa kuulin nimittäin hunajaiset sanat: "Kyllä sä saat hyvän gradun tehtyä ihan yhdelläkin näkökulmalla". Tämän työtaakkaani keventävän seikan lisäksi sain kuulla, että loppujen lopuksi noin kuukaudessa aikoinaan kasaamani ja luvattoman heppoisesti tekemäni seminaaritutkielma on ihan jees pohja, osaan kirjoittaa erittäin hyvää ja tiivistä tekstiä ja että pohdintani gradunrakennuksen osalta ovat elinkelpoisia ja ennen kaikkea kiinnostavia. Vähemmälläkin pohdinnalla kuulemma pärjäisi, he!
Toinen ilouutinen on tämä: keittiö on taas käytössä! Kolmannestilin tuhlaamisen, myrkyttämisen, purkittamisen ja puunaamisen jälkeen ei paholaisensikiöitä ole enää näkynyt. Ensimmäinen pressokahvin keitto yli kymmenen päivän pikakahvikuurin jälkeen oli silkkaa rakkautta.
Jotain luntakin tuolla eilen sateli. Kaunistui, kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti