Juuri kun sitä luulee, että käänne parempaan on tapahtunut (hampaaseen ei enää satu, suutulehduksesta ei näy merkkiäkään, etätyöt valmistuvat hienosti ajallaan, aamulla paistaa AURINKO), sitä vapaapäivänsä ratoksi saakin huomata, että ei.
Viimeisen kymmenen tunnin ajan olen siivonnut, raivannut, raahannut, sumuttanut, jonottanut, maksanut, kantanut, pyyhkinyt, sumuttanut, yskinyt ja alkanut tosissani haluta luovuttaa. Huolimatta yli kaksinkertaisesta suositusmyrkytysannoksesta keittiössämme on yhä eläviä riisihäröjä. Roskiin lensi satojen eurojen arvosta kuivaruokaa. Ostin saatanallisella summalla lisää myrkkyä ja umpioita. Silti ne kusipäät juhlii tuolla.
Mä en jaksa.
2 kommenttia:
Niistä on helvetillistä päästä eroon.
Paras keino laittaa uudet jauhot aina ensin pakkaseen ennen kuin ottaa käyttöön, oikeastaan ainoa tapa varmistaa ettei ainakaan itse kanna näitä vierailijoita takaisin kotiinsa.
Jos riisihäröt on yhteisiä naapureiden kanssa eikä heillä ole mitään intoa asiaan paneutua niin ainoa keino on varmaan hankkia juurikin niitä umpiopurkkeja (halvaksi tulee...)
Kiitoksia neuvoista!
Manalamaista meininkiä on kyllä riittänyt... Keittiö on ollut myrkytyskaranteenissa viimeiset kuusi päivää. Viidentoista (!) myrkytyskerran jäljiltä elukoita löytyy yhä. Usko alkaa loppua.
Kaikki kuiva tavara tulee tosiaankin tästä lähin kulkemaan pakkasen kautta. Enkä varmaan enää voi säilyttää yhtään mitään sellaisenaan vaan umpinaisissa tiiviöpakkauksissa. Onneksi nyt on sentään hilloamisaika, kaupoista löytyy taatusti tiiviitä lasipurkkeja!
Lähetä kommentti