3. kesäkuuta 2010

JÄHKIÄÄ

Hoh-hoh-hoijjaa. Vapaata on enemmän kuin lekuri määrää, mikä on hyvä. Muutoin kärsisi se osa aivoistani, jossa on vielä jotain mielenterveyttä jäljellä, sillä työpäivistä ei noin vain näköjään toivutakaan. Tosin lompsaan vilkaistessa kiristyy sisin solmulle joka tapauksessa - rahaahan ei tule, jos ei ole tuntejakaan, vai miten se nyt meni. Viime vuoronkin venytin yhdeksäntuntiseksi, kun pyysivät. Tuloksena oli viiltohaavan tuntu kurkussa, mutta kuulunee asiaan. Kolmella tunnilla aamuista kurinpitohuutoa alakoululaisille on hintansa. Viesti vanhemmille: kasvattakaa kersojanne. Viesti opettajille: tehkää duuninne. Kumpikaan ei a) ole mun hommiani, b) kiinnosta.

Herättääkseni kateutta kaikissa teissä kolmessa lukijassani, kerron kuinka rahaa säästyy. Pohdittuani asiaa sekä logiikan että empirian pohjalta olen päätynyt siihen, että universumi antaa ja ottaa. Esimerkkinä käy hyvin eilinen päivä.

Aloitin tuhlaamisen heti aamusta. Muovirahaa paloi paitsi kosmetiikkaan, myös terveelliseen lounaaseen keskustan kasvispaikassa. Kahvihampaan vihoitellessa en tyytynyt euron arvoiseen kupilliseen kuumaa, vaan huomasin kävelleeni takaisin pöytään miltei puolilitraisen latten ja valtavan, suklaakastikkeessa kelluvan kookosmokkapalan kanssa. Koska minulla on muutoinkin ongelmia elämänhallinnan kanssa, luin kahvilan kaikki vanhat Aamulehdet. Ostettuani junalipun päätin vielä käväistä itukaupassa ennen lähtöä. Sen sijaan poikkesinkin sukkahousuostoksilla vaateliikkeessä, jonka alerekin kävin tottumuksesta lävitse. Siellä roikkui se antopuoli: kymmenellä eurolla sain tuiki tarpeellisen kynähameen, siistit housut ja törkeän hienon juhlamekon. Kuluttajan logiikalla säästin yli sata euroa. Kiitokset tähtipölylle!

Aion koetella onnenkantamoistani vielä tänään kahdella kirpparilla. Mitäpä sitä nyt jotain vuokranmaksua murehtimaan, lal-lal-laa.

30. toukokuuta 2010

Välissä on vain yksi sointu

Olen sokerista. Neljä työpäivää peräkkäin puristi mehut ulos täydelleen, ja perjantai-illan ensi-iltagänäily päättyi aikaisiin ranskalaisiin radanvarsikaupungin pikkupizzeriassa. Sille tielleen jäänyt videokamera sekä harmittaa että helpotuttaa - illan aikana tallennettua tiedostoa ei kai olisikaan väliksi nähdä, vaikka kekkerit hyvät olivatkin. Kun alkutekstit vyöryivät salin isolle kankaalle, tuli silmiin polttavaa vettä. Paljon on taitoa, lahjaa ja sinnikkyyttä kasaantunut kulttuuriyhdistykseen. Ensimmäisestä leffasta on kuljettu pitkä seitsemän vuoden matka, emmekä me ole nähneet vielä mitään. Sanokaa meitsin sanoneen.

Kevät meni opiskelujen suhteen perseelleen, kun jo helmikuussa loppui veto kuin seinään. Huono omatuntoni hiljeni äsken, kun vilkaisin uudelleen, mitä sähköisesti voi kesällä tenttiä. Jottain tarttis tehrä, että saisi opintoja kasaan säällisen määrän, ennen kuin tukikuukaudet loppuvat (kohta). Kiitosjeesus, kyllä nyt kelpaa. Lupaan rukoilla ja tehdä työtä.

Tämän sunnuntaipäivän ohjelmaan ei kuulu nyt muuta kuin tukanleikkuu keittiössä, vierailut teollisuusalueen kahteen kotiin ja soitto kolarista toipuvalle. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu. Yleensä sattuu ja niin saatanasti.

23. toukokuuta 2010

Pyytämättä ja yllättäen

Olen...

...ahminut kesän ensimmäisen jäätelön jo kotimatkalla.

...tavaillut kyrillisiä kirjaimia luonnontilaisella hautausmaalla. Rakastettu äiti ja vaimo.

...hikoillut peiton kanssa ja ilman, kadulla ja kotona, putiikeissa, kassajonossa ja piian alushameessa.

...puhunut saksaa saksalaisille ja saanut melkeinpä kehuja.

...tartuttanut hiuksiini sateisena työpäivänä kuuden leivinuunin savuntuoksun.

...ihastunut pomelonmakuiseen vissyyn. En tiedä, miltä pomelo näyttää.

...lukenut Päätaloa asemaravintolassa mustaa kahvia kyytipoikana. Pyrjähtää on loistava sana.

...käynyt pedagogisten soveltuvuushaastattelussa ja jättänyt menemättä tenttiin. Kesällä kato.

...lupautunut jo kolmannen kissan kesähoitajaksi.

...lähettänyt seminaariohjaajalleni sähköpostia, että nyt ei pysty ajatustyöhön. Autossa ei lauennut yksikään turvatyyny, ja tippaletkun päässä lepäsi voimaton käsi.

16. toukokuuta 2010

Varjossa +28C

Rakastan töitä vapaapäivinä. Olen viimeiset kahdeksan tuntia vääntänyt ensin englannin- ja sitten saksankielistä tekstiä. Kadun syvästi koskaan opiskelleeni jälkimmäistä ja vielä enemmän koskaan väittäneeni, että osaisin sitä jotenkin. En osaa. Joudun kääntämään kaiken sana sanalta ystävänäni kellarinhajuinen Grosswörterbuch, jonka ensimmäinen painos on vuodelta 1925. Sopivasti erästä sanaa taas etsiessäni kirja avautui saatanan kohdalta. Kiitti.

Vaikka vihaan hellettä, on tänään aavistuksen vituttanut olla sisällä. Varsinkin, kun olisin tältä ilolta välttynyt tekemällä nämäkin hommat esimerkiksi huhtikuussa. Pitäisi ensi lauantain tenttiinkin lukea, ja jotenkin valmistautua huomiseen pedagogisten soveltuvuushaastatteluun. Eilenhän ei mitään kerennyt, kun piti kirjoitella pohdintapaperia loppuun ja sitten laukata kylille Museoiden yöhön. Korkattiin Vapriikin terassi, TR1 ja Werstas. Todistin tosin kykeneväni pitämään lompakon taskussa - ostin vain kaksi postikorttia, vaikka tarjouksia oli vaikka ja mitä.

Käynti lähikaupassa ei tyynnyttänyt päätä, vaikka pääskyt kirkuivat ja nurmikoilla makoili autuaan näköisiä koiria. Lääkitsen vetämätöntä ja turhaa oloani villivadelmavedellä. (Ei toimi, ei.)

13. toukokuuta 2010

Turistina Tampereella

Kuuden päivän vapaa maistuu. Eilen kirjoittelin malliksi vähän filosofiankurssin pohdintapaperia ja karkasin sitten Tuomiokirkon puistoon juomaan pussilonkeroa ennen ainejärjestön kevätkekkereille suuntaamista. Kattosaunalla pauhasi lätkä ja sauhusi tupakka, ja join täsmälleen oikean määrän välttääkseni kohmelon. Mahtia!

Tänään tein täsmälleen siten, miten olen vannonut olevani tekemättä: äitini tapaan siivosin ja tiskasin ennen aamiaista. Kohta käväisen vetämässä pururatalenkinkin ennen aamukahvia. Potkaiskaa silmään, jos näette. En saanut karistettua kunnollisen kansalaisen manttelia päältäni, vaan asettelin helmet kaulaan ja kävelimme kaverin kanssa aurinkoisia katuja kokemaan kyldyyriä eli katselemaan, kuinka on tyäväki ennevvanhaa eläny.







Postikortit, laku ja limpsa löysivät emäntänsä. Kotimatkan varrella tuli nautittua vielä suolaista vohvelia. Huomisen vapaani aion käyttää viimeisen pohdintapaperin tekoon sekä kirppistelyyn. Kerkee kato tota työtä tekeen myöhemminkin. Se on kesä ny.

10. toukokuuta 2010

Ei mulla ole kiire

Perjantaina löysin itseni monen tylsistyneen alakoululaisnaaman edestä. Eikä ihme - aloitin työpajailuni vaatimattomasti 5000 vuoden takaa. Jos tehdään, tehdään kunnolla!

Viikonlopun katsoin televisiota vanhempieni nurkissa välillä olustellen ja saunoen. Vahdin kissaa, tai toisinpäin. Roikale antoi ensimmäisenä aamuna onnellisesti nukkua yli kymmeneen, toisena herätteli puoli kahdeksalta availemaan ruokapurkkia ja viimeisenä sianpieremänä alkoi mouruamisen, kukansyönnin ja peitonräpläämisen puoli kuudelta. Rajansa lienevät silläkin. Anteeksi se sai viimeistään sitten, kun seuraavan kerran kiipesi mahan päälle hyrisemään. Minun tai P:n. Haluaisin saunan. Ja kissan. En halua yli puolentoista sadan kilometrin työmatkaa, puolivalmista tutkintoa tai huuliherpesvirusta nenään. Nimimerkillä Yllättäen ja pyytämättä.

Aamulla maisema värjötti sumun takana, kun vaihdoin junaa. Pellolla juoksi harmaaturkkinen kettu. Työpäivän aikana ehdin mittailla näyttelysalin lattialankut moneen kertaan. Avainnauha henkilökortteineen sopii jo hyvin kaulaan. Kotimatkalla pikkuritsan radiosta rätisi The Carpenters ja moottoritien päälle kerääntyi synkkää ukkospilveä, kun mietin kaiken olevan aika kohdallaan.

4. toukokuuta 2010

Ryyst

Vähemmälläkin murehtimisella pärjäisi. Muistin pääasiat, vastailin sujuvasti kysymyksiin (myös niihin tyhmiin), väistelin muita ryhmiä suht sulavasti ja sammutin kaksi tulipaloa lähes hätkähdyttävällä itsevarmuudella. Tosin jouduin kolmen jälkeen raakkumaan aikuista naista aikuisemmalla viskibassolla, muttei se mitään. Oon ihan hyvä.

Henkisen painon lähdettyä hartioilta iski nenään lentsu. Parantelen sitä huomenna luennolla. Sitä ennen kippaan parit mukit teetä ja mietiskelen ensi syksyn seminaaria. Pikkasen vaan.