2010

Olipahan vuosi.

Kävin ostamassa kahta tajunnankaatavaa teetä. Hiekat silmiin, vie!

Mmm bop ba duba dop ba du bop ba du dop ba du bop ba du dop ba du

Nyt alkais tää unettomuus jo saatana riittää. EM-tasoinen sängyssä pyöriminen ei paljoa jaksa naurattaa, kun päässä on soinut kahden ja puolen tunnin ajan Hansonin kappale MMMBop ja mieltä askarruttaa muun muassa erilaisten likapyykkikorien ominaisuudet. Jotain lääkettä tähän, nyt, HETI.

Vuoden viimeinen

Olen todella syvällä lomassa. Noin kahden tunnin välein pitää miettiä, mikä viikonpäivä nyt olikaan. Uneksin koko viime yön ketunpoikasista. Siivoaminen on kivaa. Radio Helsinki huutaa aamuisin (esim. nyt, 13:09 - alla auringon kaikilla vaikee/ mut aina voi pyytää apua/ eikä kukaan pysty yksin kaikkee/ täällä/ täällä) keittiön Blaupunktissa. Päivän ainoana velvollisuutena voi olla alennusmyyntien uudelleentsekkaaminen. Sieltä löytyi myös Madventuresin kolmoskausi, hunajahintaan mutta löytyi kuitenkin. Onneksi ostin.

Vuosi vaihtuu alle kellonkierron päästä. Aion silittää Karhua ja kaulailla Sandelsia. Muksua uutta vuotta kaikille teille!

Material Girl

Joulunajan tärkein aktiviteetti, syöminki, alkaa olla ohitse. Onneksi, sillä vatsaröllykkäni ovat päässeet huolestuttavasti lisääntymään. Ja nimenomaan lisääntymään - entisen lauman tilalla on nyt suurpopulaatio. On tuolla P:n jääkaapissa vielä rääppiäisiä, mutta perunalaatikko, savutofu, sienikastike ja kaverit ovat jo löytäneet tiensä päähän. Keittiönpöydältä tosin löytyy vielä ainakin pari kiloa karkkia. Kiva. Tammikuun puolella alkaa ryhtiliike, tai siis tän konvehdin jälkeen. Tai tän.

Viime päivinä en ole juuri muuta tehnyt kuin maannut perseelläni ja antanut olla. Lomani alkoi oikeastaan jo melkein kaksi viikkoa sitten, joten aikaa on ollut. No ihan ujosti olen tenttikirjaa availlut, myönnetään. Mutta muutoin! Rötväystä, sarjojen tölläystä, ruoanlaittoa, kissanrahnutusta, kekkereitä. On tullut tarpeeseen. Jouluaattokin oli mukava, availtiin paketit vanhemmillani veljen perheen kanssa ja siliteltiin kissaa. Lahjojakin oli hyvästi ja lämmittävästi - seinäkalenteria, tehtäväkirjaa, kahvimukia, kangaskassia, kirjakaupan lahjakorttia. Joulupäivän parantelin vielä perinteistä pyhälentsuani ja makoilin mahani vieressä. Tapaninpäivänä lähtikin sitten taas sokka irti. Syytän kavereita, joita en ollut nähnyt VUOSIIN. Onneksi tuli laitettua viestiä, oli kivaa!

Alennusmyynneistäkin tarttui tänään töhkää mukaan. Kyldyrellinä personellina ostin tietysti niin Bergmania, Almodóvaria kuin Coeniakin, ja täydensin vaatehuonettani ajattomalla neuleella. Huomenna suuntaan parille kirpparille kangaslöytöjen toivossa. En pistä vastaan, jos muutakin löytyy.

Aikuiset ystäväni

Viimeinen perusharjoittelutunti, seminaarin tutkimussuunnitelman esittely sekä giganttisen turhan didaktisen kehitysesseen palautus ovat nyt takanapäin. Tää viikko alkaa olla nyt tässä. Huomenna hilpaisen takaisin töihin litteroimaan kolmekymmentäluvulla luottamusmiehenä selkäänsä saaneen tyypin haastattelua ja kuuntelemaan toisella korvalla, kuinka taulut roikkuvat seinillä. Sen perään ajattelin tuhlata lompsani solmulle muutamallakin joulutorilla. Jejejee!

Veronpalautukset on nyt virallisesti pistetty menemään. Eilen hiljennyimme (mikroluokan koneen ääreen) katselemaan, kuinka jumalainen johdatus (luottokortti) salli meidän siirtyä suunnittelemaan matkaamme kohti taivaisia iloja (viski- ja bailandoreissu Skotlantiin). Tulemme matkallamme henkistymään (krapulamorkkistelemaan), sivistymään (no pitää kai siellä linnassa käydä) ja kehittämään taitojamme (hei kato, kaljaa nenästä! ...missä me muuten ollaan?). Palattuamme tulee meistä hehkumaan aivan uudenlaista ymmärryksen rauhaa (miltei viikon valvominen ja naamaraja). Odotan matkaamme malttamattomana (no odotanKO?!).

Krapuloiden miettiminen pistää kyllä veret kylmiksi. Hyi helkkari, mää sanon. Keskiviikon dägädägät eli pikkukakkosjoulut jatkuivat nimittäin aamuun asti. Kivasti nukuin pari tuntia - ja olin tutkimussuunnitelmani esittelyssä vielä humalassa. Taitoskohta krapulan puolelle tapahtui tietysti viisi minuuttia ennen oman osuuteni alkua. Ei paljon naurattanut. Nyt on enää kahdet pikkujoulut jäljellä, joista firman meisingit onneksi vasta tammikuussa.

En kyllä millään elokuussa halunnut uskoa, että syksyn lopulla fiilistelisin pedameininkiä, mutta näin se vain nyt on. Teoriaosuudet ovat tähän mennessä olleet suht kuppaisia, mutta käytäntö on ollut antoisaa. Arki on jäsentynyt aivan uudella tavalla, mielekästä tekemistä on tullut ovista ja ikkunoista, eikä ole ehtinyt masentaa. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin ollut porukka, ehtaa timangia. Ei löydy sanoja. Mahtavia olette, toverit. Niisk.

Elämä ympärilläin/ kaikkoaa kokonaan

Joo. Yks tuntisuunnitelma ja yks tutkimussuunnitelma pitäis olla nyt valmiina, mutta päätinkin tässä krapuloissani vain maata peiton alla, juoda limpsaa ja lueskella Kuukausiliitettä, "kun netti ei toimi." (Jännästi noi Erkan diskomaailma -videot toimii.)

Eilen oli ehkä hauskaa! Syntiä riitti, viina virtasi ja laulu raikasi. Anna akka se soria poika ja anna se sovinnolla. Ku otan minä sen kuitenkin enkä anna poikana olla! Seuraaviin pikkujouluihin (keskiviikkona) isken päälle paljettikoltun ja uudet korkkarit (ostamatta), vaikka kyllä kotelomekko-look toimi sekin. Haluan... siis TARVITSEN uudet korkkarit (ei noi viidet entiset passaa). Tätähän varten mä lainaa otin, ja opettelin taas tykkäämään puurosta. Jotain koruja vois kans ostaa. Lisää.

Karseeta luettavaa muuten toi koivuniemeläisyys-artikkeli. Tosin Jeesus vois tulla mullekin opettamaan imurointia. (Tarkemmin ajateltuna ei sittenkään. Maaninen siivoaminen ennemmin kuin sotkuinen koti kertoo riivaajista.)

Du går ÖÖÖver den

Jep, nyt naurattaa. En kumma kyllä muista eilistä sinettilausetta, mutta voin kertoa, että kivaa oli. Tosin tänäaamuna tuntui silmissä toissaöinen työvuoro ja vastikään koisitut, onnelliset neljä tuntia kipuna kiivaana. Laajentavan harjoittelun tutustumistapaaminen sujui (kroonistuvaa) pahoinvointia piilotellen, samoin sitä seurannut seminaari, jossa melkein sain puhuttua asiaakin. Selvisin. Olen elossa! Elossa! Lisäksi sain viimein haettua bussikortin. Nyp pääsee lämpöses töihi, et ov varaa maksaa nyssekortti. Kivasti pääsee pikkujouluihinki.

Eilen oli ennen jännäkänniä muutenkin jännää. Olin nimittäin ihkaekaa kertaa kuuntelemassa sinfoniaorkesteria. Kapellimestarin työskentelyä oli oikeasti mielenkiintoista seurata. Tunnelmaa pilasi aavistuksen verran takanamme istunut tyyppi, joka katsoi asiakseen kaivaa hitaasti ja huolella Strepsils-pastillia pakkauksestaan eräänkin osion hiljaisimmassa kohdassa. Tunnelmaa sen sijaan nostivat vakavailmeiset takarivin pukujäbät (lautaset, triangeli, tamburiini) sekä kontrabassonsa kanssa farssannut Leslie Nielsenin näköinen (?) mies.

Kaikenlaista jännyyttä on tulollaan. Yhteen liittyen tarkistin juuri, onko passini vielä voimassa. Hihihii!