ylämäki, alamäki
ylämäki, alamäki
ylämäki, alamäki
alamäki
alamäki
alamäki
pilsneriä en ota enää ikinä
20. toukokuuta 2007
19. toukokuuta 2007
Life iz good
Töissä. Laitoin ensi kertaa vuosiin korkokengät jalkaan kesän kunniaksi, suhtautumiseni kopisteluun on jossain ylpeyden ja häpeilyn rajamailla.
Onnistuin alkajaisiksi rikkomaan käsityökoulun uutuuttaan kiiltelevän, pleksisen ständin. Toivon mukaan sitä ei oteta palkasta.
Äiti oli kiva, äiti osti mulle repullisen ruokaa.
Olen kärsinyt ajatuksesta, että sain kesätyön jota en todellisuudessa ansaitse. Tai sitten mulla kävi munkki, säkä ja tuuri. Lohduttaudun ajatuksella, että saan työstä luvattoman huonoa palkkaa. Se alkaakin vasta heinäkuun puolella, jättäen allekirjoittaneen selviämään opintotuella.
Aion juhannuksen jälkeisen kesäkuun viikon elää vanhempien kustannuksella - sen hintana lienee se, että ajan outoa autoa tuhat kilometriä pohjoiseen ja siedän ääliösukulaisten läpänheittoa mun naiiviudesta, eli siitä että jos niitä kaloja on pakko nostaa verkoilla rehevöityneestä järvestä, niin voisko ne vaikka tappaa heti eikä jättää tukehtumaan. Mä sentään olin siitä porukasta ainut, jolla oli aivoja hakata loukkuun kitumaan jäänyt hiiri halolla hengiltä.
No, eihän sillä kärsimyksellä mitään väliä ole. Lisää ahmanrautoja metsiin!
Olen kärsinyt liikalihavuudesta sekä siitä, että sipsit maksavat megapusseissa vähemmän kuin 75 gramman pakkauksissa.
Olen kärsinyt tuskasta, johon auttaisi vain jokaisen ydinvoimaa kannattavan, rotuajattelevan ja viisivuotiaan lapsensa sotilaan maastokuosiin pukevan ihmisen välitön ja väkivaltainen sterilointi.
Olen kärsinyt niskakivuista ja siitä ajatuksesta, että antiikin tekstikurssin (muuttunut) kirjallinen tehtävä pitäis jossain vaiheessa tehdäkin. Aion saada yliassistentilta makeilupisteitä valitsemalla tarkasteluni alle nimenomaan roomalaisen naisen elämänkaaren.
Olen kärsinyt liiasta alkoholinkäytöstä. Havahduin ongelmaan kahden tosiasian kautta: 1) lompakko on aina täynnä baarikuitteja, 2) tilillä on hälyttävän vähän rahaa.
Olen kärsinyt kihelmöinnistä, johon auttaisi vain poliittisesti aktiiviseksi ryhtyminen.
Onnistuin alkajaisiksi rikkomaan käsityökoulun uutuuttaan kiiltelevän, pleksisen ständin. Toivon mukaan sitä ei oteta palkasta.
Äiti oli kiva, äiti osti mulle repullisen ruokaa.
Olen kärsinyt ajatuksesta, että sain kesätyön jota en todellisuudessa ansaitse. Tai sitten mulla kävi munkki, säkä ja tuuri. Lohduttaudun ajatuksella, että saan työstä luvattoman huonoa palkkaa. Se alkaakin vasta heinäkuun puolella, jättäen allekirjoittaneen selviämään opintotuella.
Aion juhannuksen jälkeisen kesäkuun viikon elää vanhempien kustannuksella - sen hintana lienee se, että ajan outoa autoa tuhat kilometriä pohjoiseen ja siedän ääliösukulaisten läpänheittoa mun naiiviudesta, eli siitä että jos niitä kaloja on pakko nostaa verkoilla rehevöityneestä järvestä, niin voisko ne vaikka tappaa heti eikä jättää tukehtumaan. Mä sentään olin siitä porukasta ainut, jolla oli aivoja hakata loukkuun kitumaan jäänyt hiiri halolla hengiltä.
No, eihän sillä kärsimyksellä mitään väliä ole. Lisää ahmanrautoja metsiin!
Olen kärsinyt liikalihavuudesta sekä siitä, että sipsit maksavat megapusseissa vähemmän kuin 75 gramman pakkauksissa.
Olen kärsinyt tuskasta, johon auttaisi vain jokaisen ydinvoimaa kannattavan, rotuajattelevan ja viisivuotiaan lapsensa sotilaan maastokuosiin pukevan ihmisen välitön ja väkivaltainen sterilointi.
Olen kärsinyt niskakivuista ja siitä ajatuksesta, että antiikin tekstikurssin (muuttunut) kirjallinen tehtävä pitäis jossain vaiheessa tehdäkin. Aion saada yliassistentilta makeilupisteitä valitsemalla tarkasteluni alle nimenomaan roomalaisen naisen elämänkaaren.
Olen kärsinyt liiasta alkoholinkäytöstä. Havahduin ongelmaan kahden tosiasian kautta: 1) lompakko on aina täynnä baarikuitteja, 2) tilillä on hälyttävän vähän rahaa.
Olen kärsinyt kihelmöinnistä, johon auttaisi vain poliittisesti aktiiviseksi ryhtyminen.
10. toukokuuta 2007
jäin yhden velkaa
Maanantai. Ai että.
Junalla Tampereelle maailmanhistorian tenttiin. Soitto sairaalasta, confuziooni. Perillä teen loppuun elämäkerrat ja rukoilen Juppiteria, et pääsisin sillä paskanmussutuksella ja vähäisellä sivumäärällä läpi. Lähtiessäni viime minuutilla tenttiin huomaan, etten ole ehtinyt soittaa Hesariin peruakseni tilausta enkä sairaalaan uusiakseni reseptejä. Kipaisen tenttiin, jonka neljä kysymystä aiheuttavat puolen tunnin lamaannuksen ennen kuin tartun itseäni niska-perse -otteella niskasta ja perseestä, ja lähtiessäni sieltä sanoo äidin ääni puhelimessa, että jossain on joku tulipalo. Tampereelta ei pääse junalla pois. Juoksen autiolle asemalle, jolta junani lähtee onneksi vaikeuksia vailla.
Ennen Lempäälää juna hiljentää. Edellä ajavalla pendolinolla on teknisiä ongelmia, ja se pitää päästää peruuttamaan takaisin Tampereelle. Peruutamme muutaman kilometrin edelliselle vaihteelle, ja jatkamme sitten matkaa, mateluvauhtia.
Juuri ennen Lempäälää vilkaisen ulos, ja näen seitsemän kehässä seisovaa palomiestä keskellään runnoutunut miehenruumis, pää irti vartalosta.
Hämeenlinnan jälkeen kuulutus kertoo, että lähijuna Lahteen odottaa nyt yli kaksikymmentä minuuttia myöhässä olevan junamme matkustajia, mutta H-juna Helsinkiin ei.
Tämäkin juna on myöhässä. Odotan yli puoli tuntia Riihimäen asemarakennuksessa seuraavaa junaa humalaisen, housuihinsa kusseen miehen ahdisteltavana.
Menen ulos laiturille. Alkaa sataa.
Muuten viikko on ollut ihan jees.
Raisun keikan veti mies täällä tänään. Hikoili enemmän kuin Jeesus eikä basisti hymyillyt.
Mut pitäähän Risto kokea ilman korvatulppia.
Sain tentistäkin vitosen.
Junalla Tampereelle maailmanhistorian tenttiin. Soitto sairaalasta, confuziooni. Perillä teen loppuun elämäkerrat ja rukoilen Juppiteria, et pääsisin sillä paskanmussutuksella ja vähäisellä sivumäärällä läpi. Lähtiessäni viime minuutilla tenttiin huomaan, etten ole ehtinyt soittaa Hesariin peruakseni tilausta enkä sairaalaan uusiakseni reseptejä. Kipaisen tenttiin, jonka neljä kysymystä aiheuttavat puolen tunnin lamaannuksen ennen kuin tartun itseäni niska-perse -otteella niskasta ja perseestä, ja lähtiessäni sieltä sanoo äidin ääni puhelimessa, että jossain on joku tulipalo. Tampereelta ei pääse junalla pois. Juoksen autiolle asemalle, jolta junani lähtee onneksi vaikeuksia vailla.
Ennen Lempäälää juna hiljentää. Edellä ajavalla pendolinolla on teknisiä ongelmia, ja se pitää päästää peruuttamaan takaisin Tampereelle. Peruutamme muutaman kilometrin edelliselle vaihteelle, ja jatkamme sitten matkaa, mateluvauhtia.
Juuri ennen Lempäälää vilkaisen ulos, ja näen seitsemän kehässä seisovaa palomiestä keskellään runnoutunut miehenruumis, pää irti vartalosta.
Hämeenlinnan jälkeen kuulutus kertoo, että lähijuna Lahteen odottaa nyt yli kaksikymmentä minuuttia myöhässä olevan junamme matkustajia, mutta H-juna Helsinkiin ei.
Tämäkin juna on myöhässä. Odotan yli puoli tuntia Riihimäen asemarakennuksessa seuraavaa junaa humalaisen, housuihinsa kusseen miehen ahdisteltavana.
Menen ulos laiturille. Alkaa sataa.
Muuten viikko on ollut ihan jees.
Raisun keikan veti mies täällä tänään. Hikoili enemmän kuin Jeesus eikä basisti hymyillyt.
Mut pitäähän Risto kokea ilman korvatulppia.
Sain tentistäkin vitosen.
7. toukokuuta 2007
Lebenskunst
Neljän tunnin kuluttua käyn päättämässä perusopintoni vikassa peruskurssitentissä. Tosin ei ole lainkaan varmaa, että pääsen läpi. Nohhh.
Sain taidehissankin pelätystä tentistä nelosen, lukematta jäi vaikka yritys oli kova.
Sain junassa soiton Hyvinkään sairaalasta. "Me saatiin tänne tällainen kummallinen lappu, jossa ei ole minkään tahon leimaa, ja joka kertoo että sä olet muuttanut Hyvinkäälle. Et tuutko verikokeisiin?" Kiitos Tays, kiitos Juha Mieto. Ei sen leiman laittaminen olis ollut niin vaikeaa, eikä vähiten senkään tarkistaminen, olenko mä todella muuttanut.
Toissapäivä lurahti taas hokeman "kaks bissee" toisteluksi, vaikka yritys päinvastaiseen oli kova. Eilen taas piti lukea tenttiin, mutta jäin mieluummin ylitöihin siirtelemään tiskejä saksalaisen vieraan jäljiltä. Olin myös töykeä erään lapsen amerikkalaiselle äidille, koska se aloitti eikä sen asennetta auttanut lainkaan selitykseni, etten edes ole töissä taholla, jonka asioista minun olisi seikkaperäisesti pitänyt osata kertoa.
Saapuessani Tampereen kämpille luin Hesarikasan välistä pilkistäneestä lapusta lapsenkäden tekstin helvetin homo.
Sain taidehissankin pelätystä tentistä nelosen, lukematta jäi vaikka yritys oli kova.
Sain junassa soiton Hyvinkään sairaalasta. "Me saatiin tänne tällainen kummallinen lappu, jossa ei ole minkään tahon leimaa, ja joka kertoo että sä olet muuttanut Hyvinkäälle. Et tuutko verikokeisiin?" Kiitos Tays, kiitos Juha Mieto. Ei sen leiman laittaminen olis ollut niin vaikeaa, eikä vähiten senkään tarkistaminen, olenko mä todella muuttanut.
Toissapäivä lurahti taas hokeman "kaks bissee" toisteluksi, vaikka yritys päinvastaiseen oli kova. Eilen taas piti lukea tenttiin, mutta jäin mieluummin ylitöihin siirtelemään tiskejä saksalaisen vieraan jäljiltä. Olin myös töykeä erään lapsen amerikkalaiselle äidille, koska se aloitti eikä sen asennetta auttanut lainkaan selitykseni, etten edes ole töissä taholla, jonka asioista minun olisi seikkaperäisesti pitänyt osata kertoa.
Saapuessani Tampereen kämpille luin Hesarikasan välistä pilkistäneestä lapusta lapsenkäden tekstin helvetin homo.
6. toukokuuta 2007
Minä olen pelko.
Työpaikka on kaunis krapulassa.
Sain soiton Hämeenlinnasta. Työt alkaa 3. päivä heinäkuuta. Vasta.
Pakko siis mennä kunnolla kesätenttimään ja nostaa opintotukea ensi kuussa. Onneksi sain äidin taivuteltua ostamaan mulle 40 euron tenttikirjan, kun sitä ei löydy mistään mahdollisesta kaupunginkirjastosta, ja yliopiston kirjastossa sitä on kämäset kolme kappaletta, jotka nekin mitä luultavimmin päätyvät ennen tenttiä ahnaampiin (ahkerampiin) kätösiin. Tentin laiskuuksissani vain sen verran, mitä tukiin tarvitsee - pakko siis päästä läpi molemmista.
Viime aikoina olo on ollut melankolinen.
Sellainen tunne tulee, kun on huutanut viime tunnit niin paljon, että silmiin sattuu ja maailma on sumuinen ja harmaa, ääni käheä, kämmenissä kuivuneet ojanpohjat ja ääni korvissa heittelehtii haluun tietää haluun tietää missä onnelliset kohtaa, pidän huolen pidän huolen oon jossain kaukana - - -
Sain soiton Hämeenlinnasta. Työt alkaa 3. päivä heinäkuuta. Vasta.
Pakko siis mennä kunnolla kesätenttimään ja nostaa opintotukea ensi kuussa. Onneksi sain äidin taivuteltua ostamaan mulle 40 euron tenttikirjan, kun sitä ei löydy mistään mahdollisesta kaupunginkirjastosta, ja yliopiston kirjastossa sitä on kämäset kolme kappaletta, jotka nekin mitä luultavimmin päätyvät ennen tenttiä ahnaampiin (ahkerampiin) kätösiin. Tentin laiskuuksissani vain sen verran, mitä tukiin tarvitsee - pakko siis päästä läpi molemmista.
Viime aikoina olo on ollut melankolinen.
Sellainen tunne tulee, kun on huutanut viime tunnit niin paljon, että silmiin sattuu ja maailma on sumuinen ja harmaa, ääni käheä, kämmenissä kuivuneet ojanpohjat ja ääni korvissa heittelehtii haluun tietää haluun tietää missä onnelliset kohtaa, pidän huolen pidän huolen oon jossain kaukana - - -
25. huhtikuuta 2007
Unterwegs!
Taidehistorian tentti meni ihan jees! Ainakin läpi meni, vaikken muistanutkaan miltä vuosisadalta Vejin etruskitemppeli on tai kuka on maalannut San Giobben alttaritaulun. Taktikointini ja tenttiin lukemisen välttelyni onnistuivat sataprosenttisesti - luin vain dadaismin ja surrealismin, ja niistäpä sitten piti se essee kirjoittaa. Ahh. Yliopisto on minulle Se Paikka.
Tänään, kävellessäni Tammelan läpi puoli yhdeksältä illalla, tunsin Munchin tavoin lävitseni kulkevan, läpitunkevan ja suureellisen huudon. Se ei ollut luonto, se oli Tampere.
Olen rakastunut. Haluan asua täällä.
Tunteeseen saattoi vaikuttaa juuri sisältä nähty, valoisa ja kaunis kolmio Itsenäisyydenkadulla.
Vietin viime yön toimimalla kuskina Jaanalle, joka spontaanisti ryösti Alkon. Ajoin moottoritiellä poliisin piikkimattoon ja heräsin hyvin vittuuntuneena siitä, että Jaana oli mennyt pilaamaan mun tulevaisuuden.
Pitäisi keksiä muutama synttärilahja. Rahaa on tilillä 3,80 euroa. Tähän musikaalinen ääni.
Hankintalista:
-läppäri
-kahvimitta
-kansioita, alkaa vituttaa kaikkialla vellova paperimeri
-vasemmistohallitus
-Islannin passi.
Vielä 11 tuntia, ennen kuin pitää palata laitokselle. Lukisiko vai nukkuisiko?
Tänään, kävellessäni Tammelan läpi puoli yhdeksältä illalla, tunsin Munchin tavoin lävitseni kulkevan, läpitunkevan ja suureellisen huudon. Se ei ollut luonto, se oli Tampere.
Olen rakastunut. Haluan asua täällä.
Tunteeseen saattoi vaikuttaa juuri sisältä nähty, valoisa ja kaunis kolmio Itsenäisyydenkadulla.
Vietin viime yön toimimalla kuskina Jaanalle, joka spontaanisti ryösti Alkon. Ajoin moottoritiellä poliisin piikkimattoon ja heräsin hyvin vittuuntuneena siitä, että Jaana oli mennyt pilaamaan mun tulevaisuuden.
Pitäisi keksiä muutama synttärilahja. Rahaa on tilillä 3,80 euroa. Tähän musikaalinen ääni.
Hankintalista:
-läppäri
-kahvimitta
-kansioita, alkaa vituttaa kaikkialla vellova paperimeri
-vasemmistohallitus
-Islannin passi.
Vielä 11 tuntia, ennen kuin pitää palata laitokselle. Lukisiko vai nukkuisiko?
24. huhtikuuta 2007
X, Y, Z
En ole muutamaan viikkoon hengittänyt täysin keuhkoin.
Stressaa. Kaikki.
Antiikin tekstikurssin työt.
Taidehistorian huominen tentti.
5 ½ elämäkertaa kuudesta tekemättä.
Maailmanhistorian perjantainen tentti.
Sähkölasku, puhelinlasku ja peili.
Univelka estää öisin lukemisen. Skippaan torstain filosofian tentin, koska ei nyt vaan pysty.
Mielenrauhaa on tuonut
värisuoraksi järjestetty kirjahylly
kahvi
Amican prepaid-kortti
uudet, ehjät sukkahousut
unet, joissa Väyrynen astuu karhunrautoihin
Sitä on vieneet
tiedostettu huono ryhti
säälittävät veronpalautukset
rasvaantuva tukka
opiskelu nyt yleensä
viimeaikainen alkoholinkäyttö
Säännöllinen elämä olis hyvin jees.
Ens viikon aion maata Hyvinkäällä X-asennossa, vailla huolta.
Ja miettiä kesätenttejä - - -
Stressaa. Kaikki.
Antiikin tekstikurssin työt.
Taidehistorian huominen tentti.
5 ½ elämäkertaa kuudesta tekemättä.
Maailmanhistorian perjantainen tentti.
Sähkölasku, puhelinlasku ja peili.
Univelka estää öisin lukemisen. Skippaan torstain filosofian tentin, koska ei nyt vaan pysty.
Mielenrauhaa on tuonut
värisuoraksi järjestetty kirjahylly
kahvi
Amican prepaid-kortti
uudet, ehjät sukkahousut
unet, joissa Väyrynen astuu karhunrautoihin
Sitä on vieneet
tiedostettu huono ryhti
säälittävät veronpalautukset
rasvaantuva tukka
opiskelu nyt yleensä
viimeaikainen alkoholinkäyttö
Säännöllinen elämä olis hyvin jees.
Ens viikon aion maata Hyvinkäällä X-asennossa, vailla huolta.
Ja miettiä kesätenttejä - - -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)